Systeemiajattelun edistystarina; hieno aate on missattu, mutta pelastamme sen yhdessä


Parasta kaikessa on identiteetti

Ihmistieteiden alueella korostuu ihminen itse eli persoonallisuus. Valtioita verratessa imago tulee väkisinkin esiin ja valtion kyvyssä edistää kansalaistensa hyvää. Molemmissa tapauksessa on kysymys identiteetistä tai sen puutteesta. Sama kaikilla organisaatiotasoilla. Jokaisella hyvällä johtajalla ja loistavalla keksijällä identiteetti on kunnossa.

Tieteen ja käytännön aloillakin on identiteetti, samoin tutkimuksen suuntauksilla. Harva sitä kovin perusteellisesti osaa miettiä.

1950-luvulla (toisen maailmansodan jälkeen) luotiin suuri osa tieteestä ja menetelmistä, mitä tänään käytetään tunnistamatta niiden historiaa. Kybernetiikka ja systeemien teoria nousivat silloin kukoistukseen. Ne olivat silloin arvostettuja, mutta jääneet nykyaikana väliinpuotoajan asemaan. Systeemisyyden ei pitäisi pudota väliin, sillä se on tieteiden keskipiste, kuten von Bertalanffy silloin linjasi.

Systeemisyys ja holarkia ovat kaiken tiedon yhdistäjiä

Systeemiajattelu on kehittynyt ontuen, vaikka potentiaali olisi suuri. Siihen liittyy valtaisa määrä kirjoja ja osamenetelmiä, että kukaan ei elämänsä aikana niitä kaikkia opi. Siksi tarvitaan tiivistämistä. Tässä videossa esittelen suuren synteesin. Se on idea tietojen yhdistelemisestä eri systeemisten metodiikkojen avulla, mukaan lukien viestinnän menetelmät ja johtamisen periaatteet. Onko suuri synteesi mahdollinen? Vaikka se on lähinnä ajatusmalli, ideaali, siihen suuntaan yhteiskuntaa ehdottomasti pitäisi viedä.

Viro sai vuodessa luotua palveluväylän, mikä yhdistää sen maan pankkisektorin, kansalaispalvelut, sähköisen tunnistamisen, infrastruktuurit ja viestinnän kanavat. Se on jo “melko suuri synteesi”. Suomi ei ole siinä onnistunut, koska “vendor lock-in” eli liian isoilla yrityksillä on liian paljon valtaa estää kansalaisten hyvinvointi.

Jos joku vielä kysyy, onko systeemiajattelussa mitään järkeä, voi miettiä Suomen kansalaisena missä Viro on kymmeniä vuosia meitä edellä, ja olisiko täällä pitänyt osata edes tämän verran systeemiajattelua?

Suuri synteesi on linjassa metasysteemisen muutoksen kanssa. Se on abiogenesis – teoria (https://en.wikipedia.org/wiki/Abiogenesis) informaation synnystä RNA:n ja DNA:n kautta ihmisen aivoihin ja sitä kautta tietokoneisiin ja tekoälyksi ottaen huomioon myös bioinformatiikan menestyksen tulevaisuudessa. Video on oppitunnin mittainen (42 min).

Abiogenesis toimii huonosti, jos on liian paljon riitapukareita pilaamassa hienon hankkeen!

,