Luonto ei heitä noppaa

Thomas Alva Edison kuuluu sanoneen, että neroudessa on 1 % inspiraatiota ja 99 % perspiraatiota. Hän joutui tekemään 1000 koetta, ennen kuin hehkulampun esiaste ensimmäistä kertaa alkui hehkua. Jatkuvista epäonnistumisistaan huolimatta hänet tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen menestyksekkäimpänä keksijänä.

Albert Einsteinin päähänpinttymistä yksi liittyi yksinkertaistamisen tarpeeseen: “Luonto ei heitä noppaa”, tarkoittaa sitä, että maailmassa kaiken takana ilmeisesti piilee yksinkertainen järjestys, mikä tiedemiesten ja -naisten pitäisi saada selville. Näin syntyi suhteellisuusteoria.

Emergenssi on suurinta mielen ja ruumiin yhtyessä, mikä tarkoittaa elämää (mind + body). Kesytettäessä fysiikan ilmiöitä tutkijan ajatukset yhtyvät havaintoihin luonnosta. IT-alalla keksijöillä tapahtuu samaa, paitsi, että luonto puuttuu, mutta ilmiötä voi ajaa/simuloida tietokoneella. Systeemiajattelussa ei tarvita välttämättä edes tietokonetta.

Tiedon ja tieteen “suhteellisuusteoria”

Ludvig von Bertalanffy päätteli 1950-luvulla, että tieteenaloja yhdistää samanlaiset tarpeet ja sisäinen mekanismi. Siitä alkoi syntyä systeemien teoria. IT-alalla on saatu aikaan eräänlainen “kaiken teoria”, kun on keksitty meta-mallit ja niitä yhdistävä metameta – käsite, joka tarkoittaa kaikkea. Se vastaa systeemiajattelussa systeemiä.

Tiettävästi kukaan ei ole 60 vuoden kuluessa yrittänyt mallintaa samalla tapaa (kuin tässä) kaikkea käytäntöä eli muuttaa todellisuutta keskustelun kielelle sekä viestinnän ja opetuksen kielelle, jotta ihmiset ymmärtäisivät sitä paremmin ja alkaisivat yhdessä neuvottelemaan mitä pitäisi tehdä. Että olisi ideageneraattori!

Olen tehnyt sitä työtä nyt pari vuotta ja 200 videota alkaa Metayliopistolla olla valmiina, lähinnä puolivalmiina katsojan omia idea- ja keksintökierroksia varten.Tärkeintä on metodiikka, ei niinkään minkään videon tarkka sisältö, sillä siihen Metayliopisto ei halua jumittua, ja kontekstilla on tapana muuttua.

Maailma ei tule koskaan valmiiksi. Aina meillä on uusia tilanteita tutkittavana, vaikkapa Metayliopiston keinoin. Kuvan kasa käsikirjoituksia on jo 15 sentin korkuinen. Siinä olisi opetuskalvoja kaikille tiedekunnille ja opetussuuntauksille, jos hieman muuttelee konteksteja ja konsepteja. Niin muuttuu sitten systeemikin.

Tämä aineistojen tuottamisen tapa voisi mullistaa opetuksen ja oppimisen, ja myös viestinnän työelämässä, koska tässä käytetään parhaita julkisesti saatavissa olevia toimintoja ja parasta tieteen teoriaa käytännön haasteiden ratkontaan. Aina kannattaa vaatia parasta, varsinkin jos se on ilmaista!

Kuten kuvasta näkyy, aiheet vaihtelevat kaikkialla politiikan, talouden, yhteiskunnan, teknologian, juridiikan ja ympäristökäsitysten alueella (PESTLE). Systeemiajattelijan on hyvä antaa myös suosituksia yhteiseksi hyväksi, koska korkealta näkee kauas: arjen ongelmien yli. Se on tyypillistä meta-tutkimukselle.

Esim. Teal on periaate organisaatioille avautua. Analyysissä siitä kannattaa löytää positiiviset puolet, jotta mahdolliset rajoitukset voitaisiin kiertää. Avoimuus on yhteiskunnalle selvä tavoite, sillä se poistaa rikollisuutta, vääristymiä, haitallista kilpailua ja ehkä antaa kuolettavan haasteen siiloutuneille malleille ja byrokratialle.

Tiedon integraatiossa Viro otti aikanaan valtavan kehitysloikan. Systeemiajattelija muistelee sitä mielellään, vaikka tuleekin todettua, että Suomessa se ei onnistu. Se on kuitenkin IT-alan optimi, että saadaan kansalaisia yhdistävä palveluväylä, missä mukana rahoitus, julkinen sektori ja infrastruktuuri.

Emergenssi syntyy kybernetiikan ja ison kuvan rakentamisen kautta

John Sowa esittelee “tietämyssopan” kaikkea tietämystä yhdistävänä varastona, johon hän määrittelee pelisäännöt. Mallintamisen teknologioissa on vastaavanlaiset periaatteet. Yhteiskuntaa puolestaan voi lähestyä monien systeemisten mallien avulla (Luhmann ja kumppanit). Metayliopiston esitystekniikkaan kuuluu tietty tutkimuslähestyminen ja selkeä rajapinta jokaisesta esityksestä ulospäin, jotta siitä päästään sisällepäin rakentelemaan modulaarisesti, osa-alueittain. Näin syntyy rajapintoja, joilla vaikkapa kaikki ilmastonmuutoksen tutkijat pääsevät tekemään yhteistyötä, jakamaan töitä toisilleen. Sitä teoriaa edistää maailmanlaajuisesti mm. Wikinomics – tekniikka (Tapscott ja kumppanit).

Meta-visio

Tulevaisuudessa kaikki tietotyö voisi integroitua kuvan tapaan varhaisimman vaiheen oppimisesta elinikäiseksi prosessiksi, joka ottaa huomioon ihmisen, automaation ja valtaisat verkostot, jotka huolehtivat kaikista globaaleista piirteistä maapallolla (ja avaruudessa).

Tämä kaikki on lähtenyt Metayliopiston lyhyestä teemasta: “Tieto, Järki ja Ymmärrys“.