Universaalius ja yleisyys ovat tieteenteon päätavoitteita. Universaali ongelmanratkaisu on ollut tutkijoiden aiheena yksi vaikeimmasta päästä.

Netistä löytyvät “General Problem Solverit” ovat pääsääntöisesti reduktionistisia, joten ne pystyvät vain tarkkaan määriteltyyn tehtävään. Inhottavat ongelmat (wicky problems) jäävät niiltä selvittämättä, eikä ihme, koska niissä tarvitaan interaktiivista ja keskustelevaa vuorovaikutusta ja usein ihan uudenlaista avaruutta ja avoimmutta. Siinä aukeaa tila systeemisille periaatteille. Tätä aihetta on pohtinut mm. prof. Stuart Umpleby.

Maailman suuria ongelmia ei siis ratkota kalkylaattorilla tai pelkällä tekoälyllä, koska ongelmat ovat niissä systeemisiä. Siksi ratkaisutavan tulee sisältää systeemistä metodiikkaa, jota kehittäjät, työkalu ja osapuolet sopivassa suhteessa käyttävät.

Valitettavasti konfliktitilanteita ei saada hallintaan, jos ajattelun tapa ei osapuolilla muutu. Tällainen paradigmaattinen muutos on toivon mukaan tapahtumassa systeemisyyden edistyessä muutoinkin yhteiskunnan rakenteissa.

Video kuvaa OpenAI:lta haettuna yksinkertaisen (A) ja mahdollisimman vaikean tutkimusongelman (B), sekä sillan (C) niiden välille systeemisin keinoin (8 kappaletta). Jokainen keino on pelkistetty yhteen verbiin, mutta tämä verbi tulee valita tapauskohtaisesti, sillä ongelmillahan on varsin monenlaisia ulottuvuuksia. Yksinkertaisuus on tieteessä hyve, samoin kuin hyvä johtaminen.

Video kuuluu Kaikenteoria-kirjan aineistoon.