Tavalliset kansalaiset valittavat usein, että heitä ei ymmärretä, ja varsinkin tuo vastapuoli somessa haluaa ymmärtää kaiken ihan väärin. Reduktionistinen (ego-keskeinen) kulttuuri onkin johtanut mielentilan alennustilaan, yleiseen epävarmuuteen.
Veikko Huovinen toimi sodanjälkeisessä Suomessa kansantilan tulkkina ja parantajana mainioilla kirjoillaan. Konsta Pylkkänen eli Havukka-ahon ajattelija nousi hahmona omiin korkeuksiinsa huikeana ajattelijana, jota sopi matkia.
Halusin tutkijan ominaisuudessa kokeilla uusimman tekoälyn (ChatGPT) taitoja ymmärtää Konsta Pylkkästä ja kirjoittajaansa. Mainiosti se osasi analysoida kirjan merkitystä kun siltä osasi kysyä sopivimmalla tavalla. Mikä on siten sopivin tapa?
- Kysyjältä tarvitaan taitoja ymmärtää mitä itse haluaa: ontologia.
- Tarvitaan taitoja seurata tietämyksen kehittymistä: epistemologia.
- Tarvitaan taitoja koota analyysiä jotta saisi aikaan synteesiä: metodologia.
- Kenties tarvitaan uudenlainen paradigma eli hyppy pois itsensä sisälle näkemään kokonaisuuksia. Siihen tarjoaisin systeemitieteen opintoja.
Videon kaaviot on luotu systeemisellä menetelmällä (tekoäly epäonnistui niissä) ja videon logiikka perustuu vastaavaan täsmälliseen menetelmään ja tarkoitukseen, jonka taustalla on täsmällinen Integral teoria laajennuksineen.
Maailma ei pääse pahimmista ongelmistaankaan eroon, jos emme opi uudenlaista asennetta. Ihmettelyn taito auttaisi edes alkuun. Yliopistot ovat tässä jääneet taka-alalle, koska tieteenalat erakoituvat toisistaan ja sitä kautta valmistuvat opiskelijat jäävät siihen ansaan lopuksi ikäänsä. Se ei lupaa hyvää tulevaisuudelle.
Olen kokenut tekoälyn kerrassaan mainioksi sparraajaksi. Se tulkitsee Konsta Pylkkästä hyvin, mutta myös globaaleja ongelmia paremmin kuin paraskaan tutkija, sillä sen tausta-aineisto on valtaisan suuri, ja vastaukset tulevat sekunneissa. Systeemitieteen merkityksen AI tuntee oikein hyvin (ontologia), mutta ei itse osaa käyttää sitä isoihin ongelmiin (epistemologia). IT-alan prototyyppejä sillä voi rakentaa (metodologia) ja tekoäly mahdollistaa tutkimustoiminnan kiihdyttämisen “satakertaiseksi” perinteiseen pänttäämiseen verrattuna. Siinä ajatuksen lennossa olisi Konsta Pylkkäsellä ihmettelemistä, mutta kaikki kunnia hänelle ja Veikko Huoviselle oman aikansa “psykologina”.
Systeemitiede yhdistää kaiken, eikä siis aiheuta kilpailutilannetta mihinkään suuntaan putkahtaessaan esille ja päättäjien työkaluvalikoimaan. Se on siten ilosanoma: voit voittaa, mutta et hävitä. Se täyttää niitä pahimpia aukkoja, joita perinteisten alojen väliin on jäänyt – mainiosti tekoälyn kanssa toimien sillä saadaan helposti kartoitettua mitä tahansa aiheita A:sta Ö:hön.