Yliopistoissa näkyy mitä selvimmin massan hitaus sekä autoritäärisen ajan kankeus. Samalla tavalla tosin Suomen hallinto ja politiikkakin ovat jääneet sivuraiteelle. Yliopistojen sisäisessä tiedonhankinnassa rajoituksena on yhden ihmisen kapasiteetti, joka aina rajautuu kollegoiden reviiriin, mitä ei missään tapauksessa saa sotkea.

Yliopistoilta puuttuu holistisen ajattelun taito

Äskeisistä syistä johtuen on turhaa odottaa yliopistoilta mullistavia filosofisia tai konstruktiivisia innovaatioita kuvata mitä Suomi, maailma ja maailmankaikkeus oikein on. Maailmanlaajuisesti parhaita yrityksiä siihen suuntaan tehdään systeemiajattelun ja kybernetiikan yhteisöissä.

Metayliopisto on maailman kärkeä systeemien soveltamisessa ihan kaikkeen

Viime vuosikymmenellä kahlasin erään yliopiston maisteri- ja väitösvaiheen läpi. Törmäsin edellä mainittuihin kokemuksiin. Sen jälkeen vuosien aikana kehittelin systeemin arkkitehtuurin, joka kelpaa kaikkien systeemisten ilmöiden, teemojen ja toimijoiden kuvaamiseen. Niinpä siitä tulee selittävä tekijä kun analysoidaan, suunnitellaan tai ideoidaan ratkaisuja. Tästä on satoja esimerkkejä näillä sivustoilla.

Yliopistoilla sen sijaan systeemisiä selittäviä konstruktioita ei juurikaan ole esittämään yhteiskuntaa edes tutkimuksen vinkkelistä.Engeströmin kaavio on yksi harvoista. Niinpä yliopistotutkimus on pyörän keksimistä uudelleen, viitekehyksestä virittelemällä, mikä ei juurikaan edistä ainakaan metodologiaa, mutta ei kyllä niitä aiheitakaan. Oppiminen ja yhteisöllisyys ovat heikkoja, kun kunnon perusta tiedolle puuttuu. Tehottumuus on silmiinpistävää.

Metayliopisto voisi muuttaa kaiken. Siinä on jo ehdolla niin suuri määrä toimivia ideoita, että niiden avulla tutkimus maailmanlaajuisesti voisi harpata pitkälle eteenpäin, mutta vieläkin voimallisemmin, jos se pääsisi verkostoitumaan parhaisiin crowdsourcing – alustoihin ja maailman isoimpiin projekteihin. Odotellaanpa, jospa se onnistuisi ennen pitkää.

Videossa esitellään runsain mitoin nykyisen yliopistolaitoksen ongelmia, joista pahimpia on akateemisen keskustelun täydellinen lopahtaminen.