Mielenkiintoinen kysymys on, kumpi näkökulma tarjoaa enemmän virikkeitä uuden edistämiseen, tarkka pitäytyminen konkretiassa yksityiskohtien kautta, vai teoreettinen näkökulma “back to basics”?
Vastaus riippuu tarkastelijasta ja hänen tutkijan taidoistaan, tai myös henkilön käytännön valmiuksista, kuten taitelija tuottamassa tuhannetta maalaustaan vaativille markkinoille.
Tässä videossa korostetaan systeemien teorian universaalisuutta ja selkeyttä avartamassa kehittäjänsä mielen maisemaa alariippumattomasti, jatkumona.
Systeemienteoria selittää myös ilmiöiden syntyä, ja niitähän riittää:
– Luonnonilmiöt, mm. fotosynteesi
– Hengitys, aineenvaihdunta, aineenvaihdunta, kasvu, perinnöllisyys
– Kaikki reaktiot kemiassa, kiehuva
– Fysiikan ja luonnon suhde
– Keksinnöt, kuten paperi, lentokone
– Menestyvän yrityksen syntyminen
– Maailmantalouden mahdollinen romahdus
– Lapsen syntymä
– Elinkaari: kasvit ja elävät järjestelmät
– Evoluutio kokonaisuudessaan!
Kaikista näistä on kirjoitettu satoja tutkimuksia ja väitöskirjoja. Niitä luokitellaan oman tieteenalansa mukaisesti, mutta systeemienteoria haluaa nimenomaan löytää niistä käyttäytymisen ominaisuudet, systeemiset lait ja vuorovaikutukset, jotka juuri kyseessä olevassa ilmiössä ja kohteessa tuottavat emergenssiä ja vipuvaikutuksia. Perinteinen tiede sen sijaan keskittyy enimmäkseen empiriaan tai semantiikkaan ja tutkimukselliseen evidenssiin, jolloin emergenssi (kiinnostavin osuus) saattaa jäädä sivurooliin.
Huimimmat innovaatiot ovat aina ajattelun tapojen muutoksia, paradigmoja, joita ei voi ennustaa nykytieteen keinoin. Sellaiseen metafysiikka ja systeemien teoria ominaisuuksineen tarjoavat parhaan teoriapohjan.