Suomen poliittisessa historiassa kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet perin merkillisiä. Perussuomalaisten sisäisestä äänestyksestä käynnistyi farssi ja joidenkin mielestä loikkaukset olivat oikeutettuja, kun taas toisten mielestä he lähtivät hillotolpalle ja ministeriaudin perään. En ota kumpaankaan kantaa.
Silti on niin, että jos sallittaisiin puolueisten “ryöstöt” ilman kontrollia, milloin tahansa mikä tahansa puolue voisi hajota nähdessään tilaisuuden saada valtaa ja rahaa ja kunniaa ja tuottaa kenties pettymystä kilpailijoilleen. Porukka, joka lähtee ilman yhteistä hyväksyttyä ohjelmaa, ei lähtiessään ansaitse kansan luottamusta. Muutaman vuoden päästä nähdään, kuka heidän kriisistää hyötyi, vai menikö äänet kokonaan muille tahoille.
Populismin logiikka on suoranuottista, joskus jopa parasta logiikkaa
Populismi syntyy epäoikeudenmukaisuudesta ja epäluottamuksesta systeemiin. Jos populistinen puolue on liian populistinen, se voi hajota, mutta voiko jokin osa siitä liittoutua vallitsevan eliitin kanssa täydellisesti arvoineen menettämättä identiteettiään?
Poliitikot ja kansanmiehet eivät osaa arvoja puntaroida. Tässä videossa tuon esille parasta arvojohtamisen tietoa, jota on sovellettu maailmanlaajuisesti.
Barrettin periaate opastaa löytämään yhteisymmärryksen
Kymmenien vuosien aikana on kehitetty monia neuvottelemisen ja sopimisen tekniikoita. Jo antiikin aikaan Sokrates esitti periaatteensa, Wikipedia kertoo, että Sokrateen tyylinä oli haastaa tinkimättömästi ihmiset perustelemaan tietoväitteensä ja myöntämään tietämättömyytensä, hän sai sekä vihollisia että ystäviä. Lopulta hänet tuomittiin kuolemaan. Toivottavasti meille systeemiajattelijoille ei käy samoin :O
Video (51 min) käynnistyy täältä: https://youtu.be/8PUqofKVc5M