Ajattelun kehät ovat työväline kognitiivisille arkkitehtuureille
Hermeneutiikan meta-toiminnot ovat päättely samalla kehällä tai siirtyminen laajeampaan tai syvällisempään näkökulmaan.
Holarkia ja hermeneutiikka ovat toisiaansa mahtavan hyvin täydentävä pari; holarkia luo solmut ja verkoston — hämähäkinverkko ja hermeneutiikka kutoo seitin, joka yhdistää kaiken. Enää ajattelijan tarvitsee kulkea verkon välejä, niin oikea tieto löytyy 😉 Ei se ihan niin helppoa ole, mutta periaate on tämä.
Wilber ei onnistunut verkon yhdistelyssä
Ken Wilber sai aikaan ansiokkaan AQAL – teoriansa: neljä neljännestä ja jopa 13 syvyystasoa. Tässä videossa kuvattavassa metodiikassa onkin kahdeksan suuntaa ja kahdeksan syvyystasoa ovat olennaisia (sen jälkeen astutaan tuntemattomaan avaruuteen, tiedostamattomaan).
Kaikki kahdeksan syvyystasoa on valittu tieteenharjoituksen käsitteistöstä ja niille ehdotetaan jokaiselle kahdeksan määrettä, jotta jokaisesta tasosta tulisi itsenäiseltä vaikuttava systeemi, oma käsiteavaruutensa. Se on tieto-opin etsimistä ja kartoittamista samaan tapaan kuin löytöretkeilijä etsii kiinteitä todisteita siitä mikä olisi tärkeää.
Vaikean ongelman ratkaisu tai vaikkapa ideaalisen sotu-järjestelmän kehittäminen on tämän hermenuttisen kuvion soveltamista luovasti käyttäen sen pääkäsitteitä. Jos yhteiskunnallisessa hankkeessa ei osata käyttää hyviä käsitteitä, se helposti puuroutuu ja mitä enemmän mielivaltaisuutta siihen liittyy, sitä todennäköisemmin se kaatuu.
Ajattelun mekanismien tunteminen auttaa viestinnässä ja ennen kaikkia uuden suunnittelussa, siellä, missä mitään ei vielä ole.
Video on lähes tunnin mittainen (siitä puuttuu syvyystarkastelu, koska siihen olisi kulunut toinen tunti).