Nyt kun puhutaan tekoälystä, digitalisaatiosta, IoT:stä, älykkäistä toiminnoista ja tuotteista kuten älyvaatteet, on hyvä määrittää voiko kirja olla älykäs ja millainen olisi älykirja: kyberneettinen malli kirjasta?

Tämä selostus liittyy edelliseen postaukseen, mutta on itsenäinen osuutensa. Kybernetiikka tutkii kykyjä, kuten älykkyys, ottamatta kantaa missä se ruumiillistuu.

Kirjailijan – kirjan ja lukijan välille muodostuu semanttinen ketju, missä tieto haluaa virrata ja muuttua emergenssiksi: kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Peat ja Bohm puhuvat implikaatista järjestyksestä, mikä tarkoittaa sitä, että toimijat sekoittuvat keskenään niin tiiviisti, että siitä tulee saumaton riippuvuus. Erittäin hyvä kirja aiheuttaa sen myös; siitä tulee riippuvuutta ja ehkä elämäntehtävä.

Tässä videossa (29 min) on tieteellisesti pätevä tarkastelutapa lähestyä kirjan älyä ja sovellan tätä menetelmää omaan uusimpaan kirjaani.

En väitä, että se olisi maailman älykkäin kirja kautta aikojen, mutta sen lähtökohta (konteksti) on erittäin upea ja konsept kehittynyt pitkällä ajalla parhaaseen tietoon pohjautuvaksi. Täytyy olla ylpeä tuloksesta (laatua aina voi kehittää, seuraavaan versioon).

Jos älykkäitä kirjoja alkaisi ilmestymään samaan tyyliin kuin itse toivoisin, kommunikointi maailmassa paranisi merkittävästi, politiikka siisteytyisi ja rötöstely vähenisi. Ihmiset oppisivat toimimaan keskenään ja arvostamaan toisiaan. Yritin tehdä kirjastani sillä tavalla älykkään, että se motivoi meistä jokaista panemaan parastamme kokonaisuuden eteen. Sen pidemmälle ei minun älykkyys tällä kerralla riittänyt.

Mukavia katselu- ja lukukokemuksia kaikille!

https://youtu.be/PEk6qIoF12A