Yliopistot ja poliitikot tippumassa kehityksen kyydistä; Systeeminäkökulma nostaisi heidät takaisin kyytiin

Metayliopisto sopii paremmin arvioimaan yliopistoja kuin päinvastoin

Kuulostaa liiottelulta, mutta monella eri tavalla Metayliopisto on eräänlainen arvioinnin maailmanmestari tai ainakin mestareitten joukkueessa. Se selviää videossa (kesto noin oppitunti):

  1. Systeemiajattelu sisältää arviointikonseptit kovista pehmeisiin systeemeihin, mentaaliselle tasolle asti
  2. Meta-käsite on abstrahoinnin väline luomaan yleistyksiä
  3. Systeemi-käsite on erikoistamisen väline määrittelemään erikoistapauksia
  4. Systeeminen paradigma on äärimmäisen lähellä IT-alaa
  5. Systeeminen viestintä on tapa kuvata videoina mitä tahansa aiheita: kuten maailman haasteet

Sen sijaan yliopistoilla ei ole juuri mitään yhtenäistä. Eri tiedekunnat tuottavat toisilleen ristiriitaisia näkemyksiä. Niillä ei ole yhtenäistä metodologiaa (paitsi julkaisemisen muutamia muotoja), Edes tiedon ja totuuden määritelmät eivät ole ihan samoja kaikissa niistä (yhteiskunta- ja ihmistieteet heikoimpia).

Harvalla yliopistolla on selkeää identiteettiä, paitsi yleisiä julkilausumia, vaikka se on systeemin tärkein ominaisuus. Harvalla tiedekunnalla on tieteellistä teoriaa tukenaan päälinjauksena (kuten Metayliopistolla on systeemitiede).

Sen lisäksi yliopistot kamppailevat talousvaikeuksissa, vaikka tietyt osapuolet (henkilöt) pärjäävät ruhtinaallisen hyvin. Se tuo valtaristiriitoja yms.

Systeemitieteen linjaus

Systeemialan tutkijat ovat linjanneet uuden tieteen (Science II), jonka tarkoituksena on lisätä avoimuutta ja keskustelua sen sijaan että nykyään ”kirjoitetaan papereita”, joista saadaan rahaa ja palkintoja, mutta joita ani harva haluaa lopulta lukea. Tuottavuus on siten erityisen huono. Uudessa tieteessä tuottavuus maksimoituu kun ihmiset löytävät toisiltaan ideoita.