Tarvitsemme erinomaisuutta kuvaavia sanoja erotuksena tasapäistävään “mössöön”, joka uhkaa tukahduttaa ajattelun.
Kaikki yrityksetkään eivät ole yhtä hyviä, sillä jotkut ovat ylivertaisia (huonot joutuvat lopettamaan).
Suurin osa tieteenaloista polkee paikallaan. Kuka muistaa viimeisimmän mullistuksen filosofiassa tai psykologiassa?
Huippu-urheilu tähtää “mullistuksiin”, tarkoittaen maailmanennätyksiä ja mestaruuksia sekä olympiavoittoja.
Tieteen ja IT-alan mullistukset ovat olleet valtaisia verrattuna yksittäisen ihmisen, urheilijan tai vaikkapa valtionjohtajan toimiin. Siksi on aiheellista teoretisoida: voidaanko löytää semmoinen kehittymisen kaari, että se emergentisti alkaa synnyttämään entistä nopeampaa kehittymistä, lumivyöryn tavoin ja eksponentiaalisesti laajentuen? Tuo tavoite on kyllä putkahtanut esiin tekoälyn huimimmissa fantasioissa, ja tunnettu jo pitkään. Sillä on nimenä Singulariteetti tai myös Metatransformaatio.
Pidin eilen ensimmäisen esitelmän aiheena Supertiede ja Superkäytäntö: Oppimisen oppiminen ja monialaiseksi kehittyminen. Se julkaistiin Oppia.fi:n (https://www.oppia.fi/) sivustolla webinaarina, kestoltaan 45 minuuttia.
Kuvassa kartoitukseni mukaan tärkeimmät “super”-kehittymistä kuvaavat avainsanat, jotka jo tunnetaan omalla tavallaan tiedettä edistämässä. Keskellä on “Mondo Duplantis” jalat pystyssä nousemassa yli kuuden metrin korkeuteen (618 ME). Pystyn mielestäni uskottavasti Metayliopiston systeemisillä meta-malleilla kuvaamaan Mondon hypyn filosofian, ja tarvittaessa mekaniikankin millisekuntitasolla, jos vain sopivaa tietoa on saatavilla. Systeemisyys selittää fysiikkaa, ja fysiikka selittää systeemisyyttä.
Supertieteen ainutlaatuiset saavutukset toteutuessaan
Supertiedettä voisi soveltaa mikrotasolla, filosofiatasolla, urheilussa valmennustasolla ja yhteiskuntatasolla sekä koulutuksessa ja ongelmanratkaisuissa, myös politiikassa. Supertiede näkee kaikki asiat monialaisesti jatkumona ja holarkiana suhteessa toisiinsa. Siten se toimii samoin kuin internet yhdistämässä maailmanlaajuisesti laitteita, mutta mentaalisin ja tutkimuksellisin keinoin, ja äärettömän paljon hienojakoisemmin (highest granularity). Tavallinen ihminen ajattelee 70.000 ajatusta päivittäin, joten aika hienojakoinen on ajattelun holon sovellettavaksi mihin tahansa: pienin älyn elementti.
Ajattelulla ei ole mekaanisen maailman fyysisiä rajoituksia. Systeemitiede on itseoikeutetusti supertieteen “koti”, koska mikään yksittäinen, irrallinen tieteenala ei sitä voi omia. Systeemitiede hallitsee kaikkeuttakin.
Kiitoksia Oppia:lle mainiosta tavasta edistää Supertiedettä 🙂