Tässä videossa kartoitan kehityskulkua kahden merkittävän systeemiajattelijan jäljiltä omiin tavoitteisiini. Varsinkin Beeriä voi nimittää alansa guruksi, joka visioi jo 1970-luvulla jotakin sellaista Chilessä, mitä missään päin maailmaa ei vieläkään ole saatu aikaan.

Sattuvasti Peter Senge on parhaita ihmisiä selittämään, miksi organisaatiot ja valtiot toimivat niin hölmösti, että tarvitsevat siinä hänen oppejaan.

Kova-kalloisia ovat ekonomistit, johtajat, juristit ja monet isokenkäiset päättäjät. Sen takia arkkityyppejä ilmenee tuon tuosta. Addiktoituminen on yksi arkkityypeistä ja se liittyy läheisesti siiloihin eli organisaatioihin, joissa tieto ei kulje oikein, ja uudistukset jämöttävät paikallaan.

Suunnittelen videossa uudenlaista tiedettä, IT-lähtöisiä systeemisiä malleja ja monia käyttöjä edistyneemmälle viestinnälle. Mielelläni käytän Sengen oppeja ihmisyyttä ja vuorovaikutusta lisäämässä sekä Beerin Viable system – mallia kartoittamassa rakenteita isoille organisaatioille.

Suomen tilanne tässä ja nyt!

Jos Suomen johto ottaisi Beerin mallin käyttöönsä, osoittaisi vahvaa johtajuutta, se joutuisi sanelemaan ammattiyhdistysliikkeille pelisääntöjä, mikä demokratiamielessä on tietysti oikein. Siinä onkin yksi selvä kriisin paikka, mutta aika on ajanut nykyisen kankean AY-byrokratian ohi. Jos siinä onnistutaan, se luo mahdollisuuksia elinkeinoelämän viriämiseen, parantaa työllisyyttä ja yrittäjyyttä, nostaa motivaatiota ja lopulta koituu jokaisen työntekijän hyväksi.
Sitä tarkoittaa mielestäni Stafford Beerin Viable system – periaate Suomeen sovellettuna.

Video, 52 minuuttia, löytyy täältä!

Odotan kiinnostuneena kommentteja näistä teemoista! Lähdetäänpä kehittämään Suomea systeemiajattelun keinoin!