Sanasta miestä ja sarvesta härkää!
Saako esimiestä työssä arvostella? Autoritääriseen aikaan se oli tabu, ja olisi johtanut heti potkuihin.
Nyt vastaavasti potkut voi saada, jos esittää mielipiteensä homoista julkisuuteen. Oma, itsenäinen ajattelu oli kielletty Orwellin yhteiskunnassa ajatusrikoksen tittelillä.
Kriittisen ajattelun tarve ja hyödyt yhteiskunnassa
Helsingin kaupungin johtaja Jan Vapaavuori aiheuttaa “hankaussähköä” sote-uudistuksen kehittämiseen. Hän näkee sen Helsingin kaupungin kaikkien palveluitten yhteisnäkökulmasta, kun taas hallituksen reformiministerit näkevät soten sotereformina rajoittuen juuri siihen.
Systeemiajattelua olisi nähdä sote vuoron perään kaikista näkökulmista, ja kokonaisuuden etu löytyy objektiivisella pohdinnalla toimijoita korkeammalla tasolla ilman, että he jäävinä ovat nostamassa metakkaa suuntaan tai toiseen.
Onko oman kaupunkinsa arvosteleminen korrektia?
Viime viikolla kaikki aikomukseni lähestyä Turkua verkostoituakseni yhteiskunnan, kaupungin ja sen toimialojen ja yliopistojen kanssa tyrehdytettiin, vaikka itse kaupunginjohtaja Minna Arve oli tätä ehdottanut. Kaupungin toiseksi korkein taso ei vastannut, tai oikeastaan se väitti ulkoistaneensa ajattelun yliopistoille, joiden kanssa se on sopimussuhteessa. Sieltä ei avautunut ainoatakaan palvelurajapintaa ainoallakaan tasolla edes keskusteluun. Tällaista systeemin tilaa kutsutaan siiloksi ja se tarkottaa kätkeytymistä itseensä, urautumista.
Jos emme kansalaisina protestoi siiloutumista ja muita haitallisia ilmiöitä vastaan — juuri kuten Vapaavuori tekee — ja mitä Edustkunnassa näkee paljon, osa syystä ja osa raadollisen tarkoitushakuisesti, ei muutosta tapahdu. Kaupunkien johtoelimet ovat vailla yläpuolista kontrollia. Niitä ei valvo kukaan, paitsi taloutta tilintarkastajat ja toiminnantarkastajat, jotka pyytävät minimoimaan investoinnit ja kulut ja tehostamaan ajankäyttöä, mikä osaltaan pudottaa kontaktit minimiinsä ja saa ylimmän johdonkin urautumaan, koska “sooloiluista” saa helposti ylikriittisessä yhteiskunnan tilanteessa liikaa turhaa kritiikkiä.
Kritiikin pelko johtaa helposti vääristymiin, ainakin silloin kun arvostelua tulee oman tontin ulkopuolelta. Tämän puutteen saisi korjattua esim. siten, että eri kaupungeilla olisi yhteisiä elimiä ideoimaan ja kehittämään uusia lupaavia ajatuksia. Niiden Alustatalous – verkosto ei näytä olevan avoin, vaikka se tähän suuntaan viittaisi etenevän.
Videossa tuon esille kokemuksiani hyvin konkreettisesti: mitä tapahtuu ja miksi kun yrittää edistää sitä, että ihmiset ja organisaatiot muuttuisivat avoimiksi ja fiksuiksi ja osaaviksi ja oppiviksi kehittämään omaa aluettaan.
Asioiden tila Suomen demokratiassa ja paikallishallinnossa on kuin viime vuosisadalta
Ne ihmiset, jotka on valittu virkaansa, panostavat siihen, mitä jo on olemassa, ja mistä on saatu konsensuspäätös. Uuden idean esitteleminen organisaatiolle on lähes mahdotonta, ja syitä on monia edellisten lisäksi. Urheilusta tunnetaan sanonta “Kaikki syyt, jotka estävät sinua liikkumasta, ovat tekosyitä” (Urho Kekkonen). Kuntapolitiikkaan näyttää liittyvän periaate “Kaikki tekosyyt, joilla haluat kieltäytyä ideakeskustelusta, ovat oikeita syitä”.
Tämä on osin rankkaakin kritiikkiä, mutta ilman tätä Turku ei ehkä kehity kohti avoimuutta ja yhdessä kokemisen tunnetta ja oikeaa menestystä!
https://youtu.be/AXgB1m2HF2k