Konstruktiivisen tutkimuksen tarkoitus on demota tulevia ratkaisuja
Parhaat tutkimukset ovat näkemistä eteenpäin kymmenien vuosien päähän, eikä niinkään jonkun valmiin sovelluksen kokeilua (kuten neuroverkkotyökalu). Metayliopistolla on mahdollisuudet itsenäisenä yksikkönä keksiä sellaista, mikä virallisessa tutkimusinfrassa osoittautuisi mahdolliseksi. Ketterintä kehitystä ja tutkimusta on proaktiivinen ajattelu.
Holistisuutta ei voi kunnolla lähestyä tuntematta tieteenfilosofiaa tai ainakin omaa alaansa tarkoin, ja aukottomasti. Harvat siihen tekoälyn suhteen pystyvät.
Metayliopisto pääsee tekoälyn ihanteessa hyödyntämään arvojaan
Oheisessa videossa kerrotaan lahjomattomasti alan aiempien vaiheiden epäonnistumisista ja siitä, että on jämähdetty “purkin sisälle” sen sijaan, että oltaisiin tähytty ympäristöä eli koko maailmaa. Tämä onkin reduktionistisen ja kokonaisvaltaisen ajattelun valtaisa ero.
Joku systeemiälyn käsite ei paljoa lämmitä, jos se on tarkoitettu vain ihmisen sisäiseksi aivovoimisteluksi. Systeemiajattelu onkin sen (SAL:n systeemiäly) vastakohta.
Ehdottamamme aalto (4.) on aiempien vaiheiden vastakohta, mutta voivat nämä sovellukset yhdessäkin toimia. Kokonaisuus ratkaisee kentälläkin: asiakkaan työmaalla. Olisi erinomaista saada aikaan prosesseja, jotka huolehtivat palveluiden aikaansaamasta järkevästä vuorottelusta niin, että sillä varmistetaan töiden ihanteellinen vuorottelu, tietämyksen jako ja joka johtaa tasa-arvoon erilaisissa resurssitilanteissa. Tämä niin, että yksinkertaisella ohjausmallilla päästään vaikuttamaan palveluihin, kuten kapellimestari tekee saadessaan sinfoniaorkesterista esille kaiken osaamisen ja parhaimman melodian.
Video on vajaan oppitunnin mittainen (37 min). Lyhyempi esittelyvideo (5 min) löytyy täältä.