Holarkia tarkoittaa kokonaisuutta eri tasoineen. Miten yksittäinen pelaaja, kuten joku Neymar, voi maksaa seuralleen 222 miljoonaa euroa pelkästään siirtohintana? Suomessa hallitus on kriisissä 3 miljardin arvion paikkaansapitävyydestä (noin joukkueellisen verran pelaajasiirtoja, eli Real Madridin joukkue). Kumpi on tärkeämpää?
Jalkapallo kuulostaa systeemiseltä peliltä kun kuulee asetelmia kuten 4-4-1-1. Se on kuitenkin jatkuvaa toisen aseman murtamista (oman puolustamista), mikä perustuu yllätyksellisyyteen, voimaan ja peliälyyn, pehmeään kosketukseen palloon. Aiheesta saa luotua tuhansittain erilaisia näkemyksiä, joissa systeemisyys olisi vahvasti esillä. Se helpottaisi perehtymään yhä uusiin joukkueisiin.
Jalkapallon aktiivisen seuraajan ja tutkijan olisi hyvä osata monia käytännön aloja ja tieteen filosofiaakin, sekä etiikkaa. Sama koskee pelaajiakin, koska kaikkien tulisi ymmärtää toistensa käytöstapoja.
Systeemiset malli jalkapallosta kertomisesta edistäisivät oppimista ja voittamista
Jalkapallo (soccer) on käsittämättömän arvokasta bisnestä (koripallo ja muutamat muut lajit myöskin). Siirtohintoja laskeskelee mm. Suomifutis. Neymarin siirto maksoi 222 miljoonaa euroa, mutta Ronaldon siirto aikoinaan “vain” 94 miljoonaa. Ronaldo on nyt vaihtamassa taas seuraa.
Miten voi ymmärtää pelaajan arvoa silloin kun tuhannet pelaajat ovat lähes samalla tasolla ja halutut ominaisuudet vaihtelevat arvioijasta ja seurasta riippuen?
Tähän on tietysti vakiomuotoisia arviointimalleja, mutta ne eivät huomioi poikkeuksellisia taitoja. Jokainen kiinnostunut voi kehittää omia arviointimallejaan. Silloin on hyvä ymmärtää mitä tarkoittaa holarkia, systeemisyys, identiteetti ja säätyvyyden teoriat sekä whole system change. Niihin viitataan oheisessa reilun puolen tunnin videossa.
Paljonko on jalkapallobisneksen arvo maailmassa?
Hyvä kysymys, mutta huono vastaus: Jalkapallobisnes on täysin läpinäkymätöntä. Viisi suurinta joukkuetta ei paljasta tulojaan. Se mahdollistaa korruption. Se motivoisi Whole System Change” – muutokseen. Palkkiot ovat muutenkin räjähtäneet käsiin niin, että Euroopassa Mestarien Liigassa on vain puolisen kymmentä voittajakandidaattia, kun muilla ei riitä varoja menestykseen asti. Systeeminen vääristymä tämäkin.