Valtionkonttori ei osaa systeemiajattelua; tässä heille ”Voittavien ekosysteemien Suomi”

Olen seurannut Suomen ministeriöitten kehitystä, missä yhtenä teemana ovat ekosysteemit. Virkamiesportaalle tämä sana on muotia, eivätkä ehdi siihen syventyä, vaikka pikakoulutuksen saisivatkin. Se ei siis muuta heidän ajatteluaan Bloomin taksonomiassa ”Create”-vaiheeseen, produktiovaiheeseen asti.

Systeemiajattelu on silti niin syvällinen taito, että huippuammattilaiseksi pääsy vaatisi jopa vuosien itsenäisen työn. Sama pätee ekosysteemin idean ymmärtämiseen. Tämän takia hätäiset projektit jonkin muotitermin mukaan nimettynä eivät saa hyötyä aikaan. Ne jäävät toistamaan vanhaa tai johtavat sooloiluun, ja tilaisuus edistymiseen menetetään.

Suomi on joukko ekosysteemeitä

Tässä videossa raapaistaan pintaa syvemmälle. Siinä esitetään Suomea mallina ottaen huomioon arvojohtamisen piirteet. Ekosysteemi nähdään keskittymänä, missä tietyt toimijat keskenään päättävät tehdä yhteistyötä ja tarjota hyödyntämisen mahdollisuuksia toisilleen. Se on vastine äärimmäiselle kilpailulle, missä jokainen pärjäisi omillaan.

Miten ihmisten arvojen todellisuus ja ekosysteemit sopivat yhteen?

Tämä on kiinnostava ja äärimmäisen tärkeä kysymys. Vaiston varassa voisi jo veikata, että hyvät ekosysteemit ottavat huomioon ihmiset ja heidän pyrkimyksensä. Tässä tullaankin Richard Barrettin arvokeskeisen johtamisen ytimeen. Sen keskimmäisenä tilana (4: Transformaatio) tapahtuu muutos, jossa perinteinen kilpaileva verkosto alkaa etsimään yhteisiä voimavaroja erottuakseen palveluitten ekosysteeminä.

Sen mukaan, mitä Valtionkonttorin ekosysteemi-”puuhasteluista” sain selville, heillä ei ole käsitystä itse ideasta ja ovat nimenneet viisi hankettaan sille nimelle, että saisivat paremmin rahoitusta Rahaministeriöstä. Sen sijaan ekosysteemeitä ymmärtäen he toimisivat Barrettin mallin ehdottamalla tavalla, etenisivät vaiheeseen 4 ja aloittaisivat tiiviin keskinäisen opiskelun ja kehittelyn vaiheen, johon ottaisivat mukaan eri alojen parhaita osaajia, kuten systeemiosaajat, jotka ovat parhaita dokumentoimaan ja fasilitoimaan hankkeita koko yhteiskunnalle.

Parhaita resursseja on uskallettava etsiä, ja siinähän se kipupiste syntyykin, jos oma asiantuntemus on hankkeen vetäjällä hataralla pohjalla, tai ei ole varaa ja halua kuunnella ulkopuolistenkaan ehdotuksia. Jos hankkeesta tulee umpio, silloin toteutuksesta tulee lässähtänyt. Avoimuus on ekosysteemien tärkeimpiä arvoja.

Sana ”ekosysteemi” on vaarassa korruptoitua

Kun uutta avainkäsitettä aletaan käyttämään liian löyhästi missä tahansa rahastusmielessä, se helposti saa ikävän sivumaun, jolloin positiivinen vaikutus muuttuu negatiiviseksi, ja käsite alkaa tympäisemään kaikkia. Systeemiajattelulle on ehkä näin käynyt, joten se käsite pitäisi puhdistaa kielteisistä vaikutuksista ja jättää jäljelle sen aito merkitys, kontribuutio. Sama koskee nyt käsitettä ”ekosysteemi”.

Millaisia malleja ekosysteemeistä voi saada?

”Kaikki mallit, jotka edistävät keskinäisten palveluitten kehittymistä ovat hyviä, ja toiset ovat vielä parempia”. Olkoon tämä Laitilan aforismi ja muunnos George Boxin mietelmästä: ”All models are wrong, but some are useful”.