Esitä vatsasi systeeminä; toimiiko se vai närästääkö? Monitieteellinen tarkastelu.

Guruksi kehittyminen vaatii 10.000 tuntia ahertamista

Työelämässä toimiville tulee vaistomainen tarve minimoida ajan käyttöään ja saada tehokasta aikaan vähällä vaivalla. Se ei kuitenkaan ole oikea asenne huippuinnovaatioiden tekoon.  Kiireisissä projekteissa ei välttämättä ehdi oppia paljoakaan.

Taiteilijat ja urheilijat ajattelevat toisin. Heille harrastus ja työ ja vapaa-aika sekoittuvat keskenään; samoin kuin parhailla tutkijoillakin. Kehittymisen halu motivoi eteenpäin. Jokainen päivä on löytöretki. 10.000 tuntia innostunutta löytöretkeilyä voi tehdä tutkijastaan jo todellisen ammattilaisen, alansa huipun!

Löytöretken merkeissä tässä videossa on katsottu millaista systeemistä mallia saisi ihmisen vatsasta. Erilaisia tuloksia voi syntyä satoja ja tuhansia, sillä systeemiajattelu on ilmaisuvoimainen menetelmä, joka sallii tunteiden ja spekulaation ja järjen yhdistämisen esitykseen. Maailmanlaajuisestikaan tämä viestintä ei ole kehittynyt vielä juuri lainkaan, ja siksi meillä on puuduttavia tekstikirjoja ja honottavia esitelmiä, joilla halutaan ”kiveenhakata” joku valmis käsitys, mikä ei yleensä johda menestykseen, koska on liian valmiiksi ajateltu.

Systeemiajattelu motivoi ilmaisemiseen, parviälyyn ja menetelmäkehitykseen

Monialaisuus ja poikkitieteellisyys ovat parasta mitä systeemiajattelu ja – teoria voivat tarjota. Videossa vatsaa esitellään metabolian ja käyttäytymistieteen ja monien muiden alojen näkökulmasta. Ja jos joku saa innovaation käynnistää ”vatsabisnestä”, sen alkuun tämä esitys opastaa Whole System Change – periaatteen muodossa.

Video on osa uuden Metatiede-kirjamme aihepiiriä. Kirja arvostelee koulutusjärjestelmää edellä kuvatuista piirteistä: staattisuus, jämähtäminen, viestinnän estyminen, autoritäärisyys jne. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä Gutenbergin parenteesi.

Koulutusjärjestelmämme pitäisi ajatella kokonaan uudestaan, että yhteiskunta ja maapallo selviäisi maailmanlaajuisista haasteista, joista yhden henkilön vatsa ei ole suurimpia, mutta tärkeä jokaiselle ihmiselle — tottakai 🙂  Kaikkia muita elimiä ja yhteiskunnan tasoja ja ilmiöitä voimme pohtia samalla tapaa, tai kukin omin valinnoin. Näin syntyy uudenlaista viestintää oppimiseen, kehittämiseen ja tutkimukseen — digitaalisesti sekä kaikilla entisillä muodoilla myöskin.