Jokaisella ihmisellä on oma intressi saada ja käyttää ja luoda tietoa.
Filosofi Jürgen Habermas on nähnyt sen laajemmin elämysmaailman kokemusten organisoitumisena yhteiskunnalliseksi tiedoksi. Hänen kiinnostavan teoriansa tarkoituksena on paljastaa kaiken tiedon, tietämisen ja tieteellisen tutkimuksen ehdollisuus. Se sisältää kaikki olennaiset näkökulmat tietoon.
- Tekninen tiedonintressi liittyy työhön.
- Käytännöllinen eli praktinen tiedonintressi liittyy viestintään (kieli). Se on intressi siirtää tietoa sukupolvilta toisille ja ymmärtää perinnettä.
- Emansipatorinen eli vapauttava tiedonintressi liittyy hallintaan eli valtaan, sekä ihmisten vapauttamiseen perinteen kahleista ja yhteiskunnallisesta pakotuksesta. Vapauttava tiedonintressi ohjaa itsereflektiota, ja on siten yhteinen tieteenfilosofialle ja käyttäytymistieteelle sekä yhteiskuntatieteelle.
Wikipedian mukaan: “Kaksi ensimmäistä intressiä ovat välttämättömiä yhteiskunnan kehitykselle ja liittyvät erilaisten objektien (artefakta, systeemi) luomiseen ja hallintaan. Kolmas intressi puolestaan liittyy väistämättä kaikkiin ihmisten välisiin suhteisiin, mutta se operoi kahden ensimmäisen intressin objekteilla.”
Tätä kolmikkoa (työ, kieli ja valta) jokainen joutuu soveltamaan omaan tarkoitukseensa: työssä ja vapaa-ajalla.
Systeemiajattelun tekniikka ei rajoita kenenkään ajattelua, vaan pikemminkin se kannustaa soveltajaansa vapauttavaan asemaan, toimimaan “diktaattorina”, mikä on vastoin vallitsevia talousteorioita, kulttuurikäsityksiä ja ihmisen piintynyttä mielikuvaa ajan riittämättömyydestä mihinkään “turhaan” pohdintaan. Se on outside of box – ajattelua, vastakohtana inside box – ajattelulle osana byrokratiaa.
1 Tekninen tiedonintressi
Systeemiajattelussa ja systeemitieteessä kaikki tiedon rajat haluttaessa katoavat. Silloin monitieteisyydestä ja tieteidenvälisyydestä ja ammattien välisestä yhteistyöstä palvelumuotoilussa ja uusien paradigmojen edistämisessä tulee selviö. Kaikki virtaa. Esimerkkejä tällaisen teknisen tiedonintressin voimasta löytyy maailmasta joka päivä yhä enemmän, vaikka tätä termiä harvoin käytetään.
Jokaisella IT-jätillä on oma tekninen tiedonintressinsä, joka yhtyy sen liiketoimintaan ansaitsemisen tarkoituksessa. Tiedon käyttäjillä tämä näkökulma korostuu vain muutostilanteissa: ongelma, tekninen ostos, ylläpito jne.
Metayliopistolla on systeemiajattelun edistäjänä monta esikuvaa ja metaforaa, mutta yleisenä tarkoituksena on edistää konsilienssiä eli tiedon yhtenäisyyttä.
2 Käytännöllinen tiedonintressi
Käytännöllinen tiedonintressi kuuluu osana ihmisen peruskommunikaatiota, missä kulttuuri kantaa viestiä ajassa ja paikallisesti ihmiset rakentavat ekosysteemiään.
Hallinnollisena metaforana käytännöllisestä tiedonintressistä Metauniversity – teema on monitieteinen koulutuksen ja tutkimuksen viestinnän foorumi.
“The main purpose of meta university is to share learning resources with different universities by using the latest technologies available in order to enable the students to benefit from the learning resources available in different institutions.” Termiä “meta” on käytetty lyhenteenä “tehokkaimmista saatavilla olevista taktiikoista”, joten termin “meta” käyttäminen on tehokkain tapa määritellä uusi tavoite (transcend). Jokaisen koulutussysteemin tavoitteena on menestyä ja noudattaa parhaita saatavilla olevia käytäntöjä opiskelijoiden tavoitteiden edistämisessä. Metauniversity-teeman käytännöllisenä päätarkoituksena on jakaa oppimisresursseja eri yliopistojen kanssa käyttämällä uusinta saatavilla olevaa teknologiaa, jotta opiskelijat voivat hyötyä eri oppilaitoksissa saatavilla olevista oppimisresursseista.
Koska tieteidenvälisyys ja toimialojen välinen yhteistyö ja muuttuvat ammatit kaikkialla edellyttävät entistä parempia yhteydenpidon muotoja visualisointeineen ja systeemimalleineen, Metayliopisto on päättänyt soveltaa Metauniversity – periaatetta joustavalla tavallaan, mistä on kirjoitettu useita kirjoja, viimeisimpänä tulossa Älykkään ajattelun opas: GoodReason – systeeminen innovaatio.
Metayliopiston omasta profiilista katsottuna instrumentalismi on tyylisuunta, joka korostaa teorioiden ja periaatteiden hyötykäyttöä. Systeemiajattelussa se korostuu käytännöllisenä perusperiaatteena, tarkoituksena luoda metateorioita, laajempaa käsitystä toiminnallisuuksista: mikä toimii ja mikä ei.
3 Vapauttava tiedonintressi
Ihmisten käsityksiin tiedosta liittyy jokaisella aikuisella vuosikymmenten mittainen tausta kodista kouluun, oppilaitoksiin ja elämäntehtäväänsä. Tätä aikana suhtautuminen ympäristöön on muuttunut, jäsentynyt, jossakin vaiheessa laajentunut, alkaakseen jossakin vaiheessa supistua, kun aika ja mielenkiinto eivät riitä kaikkeen.
Tutkijoilla vapauttavan tiedonintressin vaiheen tulisi kestää koko eliniän ajan, mutta valitettavasti aikuisiällä valtaväestöllä mielenkiinto rajautuu polittisten tai yhteiskunnallisten näkemyksen mukaan melko suppeaksi. Korjausliike siihen suppenemiseen on opiskelu, missä parhaita aiheita on juuri systeemiajattelu.
Metayliopiston omasta näkökulmasta vapauttava tiedonintressi on mahdollisuus suositella holarkioita ja muita yksinkertaisia palvelurakenteita, jotka pienimmällä mahdollisella byrokratialla saisivat aikaan riittävän tuloksen. Aiheesta on kirjoitettu kirja: Laloux, Reinventing Organizations. Vaikka hänen mainitsemansa TEAL-tyyppiset organisaatiot ovat vielä utopiaa, on silti hyvä tutkia yksinkertaisin vaihtoehto, sillä yhteiskunta on muuttumassa nopeaa vauhtia sosiotekniseksi systeemiksi ja systeemien systeemiksi, missä toimeksiannot tehdään suppeina viesteinä ja ihmiset ovat kentällä hyvin itsenäisiä, tietokoneittensa auttamina.
Systeemiajattelun eri luokat
Systeemiajattelu on usein jaettu (taulukko alla, M.C. Jackson) kolmeen sarakkeeseen: yksittäiset systeemit, verkostoituneet systeemit (pluralist) sekä pakkoon perustuvat systeemit. Niiden analysointia kuvaavat yksinkertaisemmassa muodossaan (ylärivi) “kova” ja “pehmeä” systeemiajattelu sekä yhteiskunnan tarkoitusta pohtiva vapauttava ajattelu, joka on vastinen pakolle.
Yhteiskunnan vaikeimpia, kompleksisia ja kaoottisia tilanteita varten simple- perusmenetelmät eivät käy, joten tarvitaan järeämpiä complex- menetelmiä (alarivi). Niitä ovat ihanteellisten yhteiskuntamallien tutkimus (vasen solu alhaalla) sekä yhteiskunnan postmodernin piirteiden tutkimus ja kehittely (oikea solu alhaalla) ottaen huomioon sen, että tulkinta on postmodernissa kulttuurissa heikosti määritelty ja tieto kyseenalaistetaan.
Jackson on kehittänyt myös yhdessä Ulrichin kanssa kriittisen systeemiheuristiikan (CSH), joka on suostuttelutapa ja perustelemisen metodiikka esimerkiksi asiantuntijalle ja tutkijalle, joka yrittää saada valtion investoimaan tiedekeskukseen, joka maksaisi 10 miljardia euroa ja joka pitäisi aloittaa hyvin nopeasti. Vaativa tehtävä todellakin, ja siihen tarkoitukseen tarvitaan hyvä, vaiheittainen menetelmä, 12 olennaista vaihetta.
Vapauttava systeemiajattelu on kriittistä yhteiskuntakeskustelua, kyseenalaistamista ja ihanteellisten yhteiskuntamallien soveltamista. Kaikissa ihmisen keksimissä yhteiskunnallissa rakenteissa on haasteensa (PESTLE): politiikka, talous, teknologia, sosiaalialan rakenteet, käsitys ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta sekä lainsäädäntö ja oikeudenmukaisuus rajoituksineen. Organisaatiokybernetiikka on sellaisten arkkitehtuurien ja toimintatapojen tutkimusta, missä edellä mainitut haasteet saadaan hallintaan. Postmoderni systeemiajattelu soveltaa tekniikkaansa postmodernismin maailmankuvaan mekanismilla, joka ottaa huomioon ihmisten vuorovaikutuksen koko skaalan haluten purkaa monimutkaisia systeemeitä yksinkertaisempaan muotoon.
Kirjoja tehdessä olen oppinut systeemiajattelua ja siihen liittyvää maailmaa laajemmasti kuin juuri missään muussa työssä. Työelämässähän joutuu sitoutumaan rahoittajan ja esimiehen maailmankuvaan, joka voi olla viime vuosisadalta tai liian tuore ollakseen kypsä ja toimiva, tai muutoin kovin erilainen. Siksi Metayliopiston roolista olen tehnyt johtopäätöksen, että systeemiajattelua on alettava opettamaan jo kouluissa, jotta käpertymistä reduktionistiseen tilaan, aikaan ja resurssiin ei tapahtuisi jokaiselle nuorelle, vaan heillä säilyisi emansipatorinen asenne uudistua ja uudistaa ympäristöään. Reduktionismi on kulttuurin tila, ja vaikka se on jatkunut jo vuosikymmeniä, se joskus joutuu syrjään toisenlaisten paradigmojen astuessa sen ja postmodernismin tilalle.