Onko tiede jäänyt teknologiakehityksestä jälkeen?


Mooren lain mukaan joka toinen tai kolmas vuosi prosessoreiden nopeus kaksinkertaistuu ja koko sekä hinta putoavat puoleen. Liike-elämässä tästä hyödystä osataan nauttia hyvin harvoin paikallistason koneissa, mutta verkostohaut ovat muuttuneet Googlen ja kumppaneiden ansiosta hyvin tehokkaiksi. Silti harvassa ovat kohteet, joissa viimeisinkin puristus dramaattisesta muutoksesta saataisiin valjastettua oman ja yhteisön yhteiseen käyttöön. Vitsinä kerrotaan (Microsoftin laki), että koneiden tehojen parannukset saadaan aina hukkumaan laitteistoja hyödyntävien ohjelmistojen lisääntyvään tehottomuuteen niin, että mitään tosiasiallista parannusta ei syntyisi.

Osaako tiede hyödyntää teknologiakehitystä omissa metodeissaan?

Tieteen julkaisuprosessit ovat olleet vaikea haaste ottaa käyttöön IT-alan uusi, valtaisa potentiaali. Yhteistä tieteen kieltä ei ole, monilla aloilla ei ole lainkaan kunnollista semantiikkaa, ja tieteen keskustelu monilla aloilla on tyypillisimmillään kiistelyä perustuen historiaan ja ajatuskulkuihin, joilla ei ole mitään pohjaa enää 2000-luvulla.

Tähän liittyviä tunnettuja kliseitä ovat “Garbage IN – Garbage OUT” sekä Gutenbergin sulut. Tiedeyhteisöillä on pinttynyt tapa aloittaa alusta sama aihe, aina uudella tavalla tai upota aiheeseensa niin syvälle, että todellista käytännön hyötyä ei saada. Oma murheensa on replikaatiokriisi, joka psykologian ongelmista syntyneenä paljasti sen, että suuri osa tutkimustuloksista ei siedä päivänvaloa. Metatiede tarkoittaa tähän liittyen tutkimisen tutkimista, tapaa parantaa tiedettä.

Jokaisen vastuullisen professorin on syytä myöntää, että tieteen teossa tarvitaan merkittäviä uudistuksia, ja hyvinkin monella tavalla. Sisällöllinen uudistuminen tulee esille kuvassa. Vasemmalla kuvataan perinteinen tieteellisen ajattelun lähtökohta, joka alkaa logiikan perusprimitiiveistä, joita sellaisenaan argumentteina ei enää juuri missään näy. Logiikan osaamisen tulisi olla tutkijoille “pässin lihaa” peruskoulutuksesta lähtien.

Kuvan oikeassa reunassa visioidaan tieteen ja teknologian ja viestinnän välistä symbioosia niin, että kehitetty tieto saadaan yleistettyä sellaiseen muotoon, että tietokoneilla ja tietokoneverkostoissa modernien ohjelmistojen keinoin tieto alkaa kehittymään ja jalostumaan tietämykseksi. Aihetta on havainnollistettu Symbioosikirjassa lähes 200 kuvan avulla, joista keskeisimmät perustuvat ao. kuvan keskellä olevaan GoodReason – periaatteeseen (tästä ilmiöstä on käytetty nimitystä Singulariteetti, mutta siihen kirja ei ota kantaa).

Viisaudeksi tieto muuttuu, jos tietämystä opitaan käyttämään yhteiseksi hyväksi ottamaan huomioon luonto, eriarvoisuusongelma ja moninaiset esteet, joita ihminen itse on itselleen aiheuttanut. Näin saadaan määritelmä viisaudellekin, sen eri muodoissaan.

Todellista viisautta yhteiskunnalle ja poliitikoille on ymmärtää olleensa itse väärässä, jotta voisi tehdä korjausliikkeen reduktionismista holismiin: itsekkyydestä yhteistyön suuntaan. Reduktionismiin liittyy pelkistäminen eli konvergentti ajattelu (inside box), kun taas holismi avaa ajattelun portit ja mielipiteen vapauden koko laajuudessaan (vrt. Mooren laki auttaa laajentamaan ajattelun kapasiteettia). Holismiin meitä opettavat ja johdattavat divergentti ajattelu, systeemiajattelu, parhaimmat johtamisen teoriat ja kybernetiikka eri muodoissaan evoluutio-oppeineen.