Professori Bengt Holmström katsoo, että tieteen tulisi olla löytöretkeilyä, eikä siirtymistä paikasta A paikkaan B, mikä reitti jo etukäteen vakiintuneella tieteenalalla tunnetaan. Metayliopiston ratkaisuissa ja spontaanisuudessa tämä löytöretkeily tulee esille ihan pääasiana, vaikka systeemisyys onkin vahva selkäranka itse prosesseissa.
HUOM. Tämä selostus kuvaa Metayliopiston (lyhyt)videota nr 250. Kaikkien näiden esitysten luominen on ollut löytöretkeilyä kohti tuntemattomuutta, kohti tietoa, ottaen käsittelyyn monipuolisesti aiheita kaikkialta.
Onko sallittua kehittää supertiedettä?
Suomessa ei ole tällä vuosituhannella tehty merkittäviä tieteenfilosofisia linjauksia, eikä luotu kognitiviisia metodeita eikä kunnon työkalujakaan ajattelua tehostamaan. Viime vuosisadalla sellaista yritystä oli melkoisesti, mitä väitösvaiheessani lueskelin. Kehittyihän IT-ala suunnattomaan vauhtiinsa juuri parempien käsitteellisten malliensa avulla. Nykyisin älyn edistäminen on lähes tulkoon pysähtynyt.
Erittäin hyvin tälle alueelle osuvan perus- ja jatkokoulutukseni ansiosta katson olevani parhaalla mahdollisella tavalla pätevä edistämään löytöretkeilyä tiedon ja tieteen ihmemaassa. Niinpä uskallan määritellä tiedettä sivuavaksi käsitteen, mitä on SUPERTIEDE.
Javier Livas Cantu on tähän liittyen esitellyt kybernetiikan supertieteeksi, mihin käsitykseen on hyvä yhtyä, tietyin täydennyksin (video).
Supertiede on Metayliopiston visio tulevaisuuden tieteenharjoituksesta.
Jos METATIEDE on tunnetusti tutkimuksen tutkimusta, SUPERTIEDE on vielä elinvoimaisempi käsite; se on tutkimusasenteen levittäytymistä kaikkialle ja paluuhaarana se pystyy omaksumaan yhä enemmän ja entistä abstraktimpaa tietoa.
“Näin se maailma muuttuu Eskoseni”, kirjoitti Aleksis Kivi — tarkoittaen varmaan kaksisuuntaista oppimista, ja tutkimusta supertieteen keinoin 🙂
Lyhytvideo (30 sekuntia) löytyy täältä.