Miksi tarvitsemme “Supertiedettä”, kybernetiikkaa?


Jos oikeasti mietimme mitä mikin tieteenala tarjoaa erikseen ja mitä yhdessä ja siirrymme siihen, mitä mikään niistä jättää tarjoamatta kaikissa elämän ja tieteen haasteissa, päädytään käsitykseen siitä, mitä olisi “Supertiede”, monialaisen tieteen ja ajattelun ja ongelmanratkaisun oppi.

Alkujaan kybernetiikka sana on peräisin kreikasta ja viittaa purjeveneen ohjaamisen taitoon. Samasta kantasanasta on tullut englantiin sana GOVERNMENT eli hallinto. Alkuperäistarkoituksessaan, ennen kuin oli mitään valtiotieteitä tai sosiaalitieteitä tai edes psykologiaa, oli tarve miettiä miten selviytyä maailman merillä ja miten toteuttaa kompleksisia rakennuksia ja linnoituksia, etteivät ne romahda, vaan pysyvät balanssissa rajuilmoissakin.

Kybernetiikan olemus on siten vanhempi kuin useimmilla nykytieteillä. Sitkeästi se edelleen kummittelee entisissä tarkoituksissaan mm. aivotutkimuksissa ja kyberfyysisissä sovelluksissa, mitkä ovat teknologiaa yhdistää IT eli tekoäly ja ihmisen fyysiset toteutukset. Sitä ei vaan monestikaan sanota ääneen.

FAKTA: Monitieteisyyttä ei muualla ole määritelty

Tiede ja tieteenteko toimii siten, että jos jotakin ei tiedetä, siitä puutteesta (uskomus) tehdään hypoteesi, ja sitä aletaan määrittelemään. Näin voidaan määritellä mm. säätyvyys ja näin Ashby ja Conant tekivätkin ja saivat aikaan käsityksen Good Regulator Theorem, joka kuvaa säätyvyyden ehdot. Tällaista fyysikot ja matemaatikot eivät aikanaan keksineet. Se on siten yksi erinomainen esimerkki kuinka mm. torjua lmastonmuutosta: milloin se toimii, ja milloin ei!

Javier Livas Cantu: laaja-alainen historiikki kybernetiikan synnystä ja sovitus nykypäivään. Cantun video: CYBERNETICS: A map of the Superscience

Kybernetiikka tieteenalana yhdessä systeemitieteen kanssa saa loistavan tilaisuuden määritellä mitä on monialaisuus ja kuinka se toimii, lähtökohtanaan pelkästään käsitys tiedosta, järjestä ja saatavasta ymmärryksen lajista.

Kuva suomennettu lähteestä: Novikov: Cybernetics, Control Philosophy and Control Methodology.

Kybernetiikka on Novikovin mukaan kone ja systeemi, yhdistämään tieteenaloja toisiinsa. Kuva noudattaa Metayliopiston GoodReason – periaatetta sijoitteluineen ja tarkoituksineen. Vuosiluku kertoo kunkin idean ensimmäisen tieteellisen julkaisun hetken.

Seuraava luettelo, 16 teesiä, on kokelma tunnettujen kyberneetikkojen määritelmiä tämän alan perustarkoituksiksi, 1950-luvulta alkaen, tarkoituksena tarjota perinteisille aloille yhteistä viisauden oppia (kuten matematiikka, IT, yhteiskuntatieteet, fysiikka, rakentaminen ja terveystiede ja johtaminen sekä evoluutio yleensä) .

Kybernetiikka saattaa olla sinulle lukijana paras asia, mitä et vielä tiedä. Tässä 16 teesiä

  • 1) Kybernetiikka on metodologia tutkia mikro- ja makro – systeemien palautetta.

–  Piero Mella

  • 2) Tieteenala tutkia mitä tahansa systeemeitä, jotka kykenevät vastaanottamaan, tallentamaan ja käsittelemään tietoa kontrollointitarkoituksessa.

– A. N. Kolmogorov  

  • 3) “Ohjaamisen tieteenala”. Se tutkii kaikkia ​​säännöllisiä, määritteleviä tai toistettavissa olevia käyttäytymisen muotoja. Se soveltuu todelliseen koneeseen (elektroninen, mekaaninen, biologinen tai taloudellinen konstruktio) samaan tapaan kuin geometria ilmentää todellista kohdetta tila-avaruudessa. Se tarjoaa menetelmän sellaisten systeemien tieteelliseen käsittelyyn, jotka ovat tärkeitä ja kompleksisia.

– W. Ross Ashby   

  • 4) Matematiikan haara tutkia kontrolloinnin, rekursiivisuuden ja informaation ongelmia keskittyen muotoihin ja yhdistäviin malleihin.” 

– Gregory Bateson   

  • 5) Filosofia ja opinala varmistamaan tehokas toiminta vastaten kysymykseen, kuinka selittää ja tuottaa tehokkaan toiminnan mekanismi, funktio.

– Louis Couffignal

  • 6) Tehokas organisaatio.

– Stafford Beer   

  • 7) Poliittisten mielikuvien selittämisen taito ja tieto” (tietämyksen muodostamisen osaaminen, mitä kirjailija laajensi kattamaan kaikki tietovirrat ”tähdestä aivoihin”)

– Gordon Pask   

  • 8) Opinala ja taitoa etsiä tasapainoa mahdollisuuksien ja rajoitusten maailmassa.

– Ernst von Glasersfeld   

  • 9) Ymmärtämisen tiede ja taito.

– Humberto Maturana   

  • 10) Kyky tuoda esille hetkellinen, jäsentynyt todellisuudenkuva ajan jatkumosta.

– Herbert Brun

  • 11) Ymmärryksen ymmärtämisen tiede ja taide.

– Rodney E. Donaldson, American Cybernetics Societyn presidentti   

  • 12) Tapa ajatella tapoja ajatella, joista se on yksi.

– Larry Richards   

  • 13) Vuorovaikutusten teoria dynaamisissa verkostoissa.

– Roy Ascott   

  • 14) Tutkimus järjestelmistä ja prosesseista, jotka ovat vuorovaikutuksessa itsensä kanssa ja tuottavat itsensä itsestään.

– Louis Kauffman, American Cybernetics Society -järjestön puheenjohtaja

  • 15) Kykyjen tiede ja ohjauksen taide

– Metayliopisto.

  • 16) Viisauden edistämisen opinala.

– Eki Laitila

  • SUPER: Cybernetics is Superscience of Interconnectedness. -Javier Livas Cantu

Tämä kuva kokoaa teesit 1-16 yhteen sekä Novikovin kuvan idean. Kuvan taustalla Intergral – teorian mukaiset akselit (joiden osamerkintöihin tulee suhtautua tietyillä varauksilla, mutta ne eivät olekaan kovin olennaisia).

Yhteenveto

Koska kybernetiikka käsittelee aiheita abstraktiona, toimialariippumattomasti, se pystyy määrittelemään universaaleja suhteita ja vaikutuksia ja kaavoja ja sääntöjä ja toiminnan ehtoja (kuten Good Regulator tai Viable System Model), joilla saadaan aikaan kestäviä (sustainable) ratkaisuja. Se on mitä arvokkain taito kompleksisessa ja kaoottisessa yhteiskuntajärjestelmässä määrittämässä periaatteita, joilla kaaokseen saadaan järjestystä.

Olen systeemiajattelijan ja systeemitieteilijän ominaisuudessa 10 vuoden ajan kartoittanut kaikkea parasta ja käyttökelpoisinta, mitä sadat tutkijat 70 vuodessa ovat saaneet aikaan tällä rintamalla. Laajasta katsauksesta on löytynyt ratkaisumalleja oman kyberneettisen kehikon rakentamiseen, koska valmiita teorioita yleensä voi yhdistellä metateorioiksi luoda yhä uusia mahdollisia käyttötapauksia. Tiede kaipaa kaikkiaan uutta sukupolvea irroittautua vuosikymmeniä vanhasta autoritäärisestä tiedekuntajosta kohti aitoa monialaisuutta, mitä ajattelua IT-ala on ollut valmiina odottamassa jo kymmenien vuosien ajan. Tieteenteko on jäänyt teknologiasta jälkeen, mutta kybernetiikan ja systeemitieteen avulla sitä aukkoa voidaan kuroa vähän kerrallaan umpeen. Siitä lisää mm. Symbioosikirjassa.