Yhteiskunta on muuttumassa entistä heikommin ennakoitavaan suuntaan, vaikka tietyt selkeät megatrendit muokkaavat rakenteita omalla urallaan. Kaaos ja kompleksisuus lisääntyvät politiikassa, taloudessa, yhteiskunnan verkostoissa ja ilmastomuutos vaikuttaa säähän, maanviljelykseen, satoihin jne.
Ylen sivuilla Hannu Tikkala esitteli (10.4.2016) erityisen havainnollisella tavalla tulevan Fennovoiman ydinvoimalan vaiherikasta historiaa ja ihmissuhdeverkostoa, joka lopulta kaiken on saanut aikaan. Kun pääurakoitsija on venäläinen, on oletettavaa, että hankkeeseen liittyy Venäjälle ominaisia piirteitä: valtataistelua, oligarkkeja, epäselviä järjestelyjä jne.
Ihmisten ymmärtämisen lyhyt oppimäärä
Grigori Naginski on ollut tässä hankkeessa merkittävimpiä vaikuttajia, ja valitettavasti hänen maineensa ei ole puhdas. Hän on liittänyt verkostoonsa vaimonsa ja tyttärensä ja tietysti ministereitä ja pääjohtajia, joilla on läheisiä suhteita Putiniin ja sitä kautta Rosatomiin. Pääurakoitsija Titan-2 on näin ollen Naginskin suvun ja muutamien muiden energia-alan yritysten ristiinomistuksessa monimutkaisine säätiöineen.
Kaikista omistajista ei ole tietoa. Yhtiökokouksessa he voivat erottaa toimitusjohtajan ja vaikuttaa enemmän kuin firmansa hallitus. Venäjällä epäsuoria piilossa vaikuttamisen keinoja on paljon sellaisia, mitä Suomessa ei koskaan tulla (onneksi) käyttämään.
Kuinka tällaista “sotkua” voisi ymmärtää, jos maan parhaat toimittajatkaan eivät siihen kykene?
Jos halutaan luotettavasti ennakoida Fennovoiman voimalan onnistumista 10 ja 20 vuoden päähän, joudutaan alueelle, joka on sumeaa logiikka, osin mystiikkaa ja paljolti tuntematonta aluetta kansainvälisine uhkineen ja talousongelmineen. Jos ulkoiset uhat tästä tarkastelusta rajataan pois, jää jäljelle ehkä merkittävimpänä tekijänä voimakkaitten persoonien motiivien ja onnistumisen analysointi.
GoodReason – tekniikka esittää siihen joustavimpana työkaluna intentionaalisuutta kuvaavan kaavion, josta edelleen voidaan johtaa semanttinen kartta (johon lähtötietoja saataisiin kuvasta ylhäältä: Titan 2 – omistus, mutta myös muista relevanteista lähteistä).
Systeemi toimii, jos sen sidosryhmien ja päättäjien motiivit toimivat yhteen siten, että ne eivät kohtaa ristiriitaa keskenään. Ihmisten keskinäinen mallintaminen on tärkeä aihe: kuinka hyvin Naginskajat pärjäävät keskenään ja muiden omistajien kanssa? Kuinka pitkälle heidän tietotaitonsa riittää ymmärtää Suomen hallituksen tavoitteita ja kasvavaa ydivoimavastustusta. Yrityksissä johtajat ovat tämän ongelman kanssa päivittäin ja tottuvat ymmärtämään toisiaan. Ylitettäessä valtakunnan rajoja ja kulttuurirajoja haasteet nousevat erittäin suuriksi.
Ideaalinen systeemi ja kognitiivinen vinouma
Arkiajattelussa ja perinteisessä tieteessä oletetaan, että ihmiset toimivat ideaalisesti ja hoitavat tehtävää mihin heidät on palkattu. Valitettavan usein yhä yleisemmin mediassa tulee vastaan tapauksia, joissa systeemi on alkanut etsimään omaa etuaan laittomin keinoin, ja osa laillisista keinoistakin ajaa lähiympäristöä ja suurempaa systeemiä vaikeuksiin.
Kognitiivinen dissonanssi (vinouma) on yksi tapa selittää sitä, miksi ihmiset ymmärtävät toisiaan virheellisesti työnantajansa tai kokonaisuuden näkökulmasta.
Alla kognitiivisen vinouman kaavio kuvattuna niin, että vasemmalla on henkilö A (johtaja tai idean esittäjä), joka haluaa vaikuttaa toiseen, B:hen.
Kummallakin systeemillä on tietty kognitiivinen mallinsa kuvaamassa heidän tarkoituksiaan. Isompi systeemi toimii, kun sektorit systeemillä A ja systeemillä B löytävät riittävästi synergiaa toisistaan. Tärkeintä on sovittaa tavoitteet (2) toisiinsa, koska silloin muista voidaan tinkiä.
Fennovoiman ydinvoimalahanke on joukko kunnianhimoisia ja ristiriitaisia henkilösuhteita ja yrityssuhteita, joista vain osa tiedetään (veroparatiisikytkentöjä). Jos näin ei olisi, voitaisiin tälle investoinnille laskea turvallisesti takaisinmaksuaika ja se voitaisiin ottaa huomioon Suomen energiapolitiikassa ja budjetissa.
Mitä täydellisemmin epäonnistutaan objektiivisten rakenteiden ja toimijoiden muodostamisessa tähän sinänsä objektiiviseen hankkeeseen (siis tasainen energiantuotanto Suomelle), sitä turhempi tämä koko tuleva infrastruktuuri-investointi on. Henkilötasolla epäonnistuminen voi johtaa täydelliseen kaaokseen ja hankkeen kaatumiseen riippumatta siitä, minkälaiset taloudelliset ja tekniset edellytykset hankkeella on. Siksi tällaisia hankkeita pitäisi välttää!