Löytöretkeä tietoon on ollut Metayliopiston tarina tämän viisi ensimmäistä vuotta. Ilman rajoituksia, byrokratiaa ja riippuvuutta päättäjistä ja rahoittajista, jotka aina haluavat sanoa, mitä tieto heidän mielestään olisi.
Metatiede tarkoittaakin vertauskuvallisesti löytöretkeä tietoon, perinteistä tiedettä korkeammasta näkökulmasta. Metatiedettä (MetaScience) seurasi käsite Supertiede (kybernetiikka), ja sitä edelleen Suunnittelutiede (Design Science). Kaikkia näitä yhdistää Systeemitiede, joka on saanut alkunsa jo 1950-luvulla tietokoneen kehittymisen alkuaikoina. Yliopistot eivät ole näissä teemoissa edes lähtötelineissään vielä. Niitä vaivaa käsitteellinen sekavuus. Koulutussysteemiltä puuttuu yhteinen tahtotila.
Koko tarina Metayliopiston perustamiseksi alkoi logiikan käyttämisestä ohjelmoinnin perusteoriana, mikä aikanaan keksittiin 1970-luvulla (Colmerauer), ja se todistettiin kahdessa vaiheessa (Robinson & Kowalski). Yhdelläkään yliopistolla ei ole näin kiteytynyttä tieteellistä pohjaa, eikä systemaattista etenemistapaa ole edes Stanfordin yliopistolla, jota pidän maailman yliopistoista kaikkein kehityskelpoisimpana (Symbolic Systems).
Metayliopisto on kehittänyt systeemistä viestintää 5 vuodessa pidemmälle kuin mikään taho (ml. yritykset, tutkimuslaitokset ja koko koulutussektori). Systeemisyyden soveltamisessa organisaatioihin kyberneetikot ja systeemitieteilijät maailmanlaajuisesti ovat olleet aktiivisia. Tämä kisa on vielä kesken. Voittajia ovat lopulta kaikki, jotka alkavat siirtyä älykkääseen ja kestävään yhteiskuntakehitykseen, kohti sivistystä, joka ei perustu oman voiton tavoitteluun vaan johonkin arvokkaaseen viisauteen. Sen muotoa voimme yhdessä jatkuvasti kehitellä.
Työ on vielä kesken. Metayliopisto ei halua haistatella pitkät taantuneille organisaatiomalleille ja systeemeille, vaikka mieli tekisi.
Ihmisten pitää kansalaisten tasolta herätä ajattelemaan mikä olisi parasta meille KAIKILLE sekä LUONNOLLE. Tätä kognitiivista viisautta eivät yliopistot vielä ole ymmärtäneet. Metayliopisto on tämän saanut viidessa vuodessa selville, vaihe vaiheelta, mutta tämä sanoma vaatii jatkuvasti, vuosi vuodelta tarkentumista. Kestävällä systeemillä on taito oppia ja organisoitua yhä paremmin täyttämään vastuunsa ja velvollisuutensa.
Viidessä vuodessa kymmenkunta kirjaa, satoja videoita ja esityksiä, kymmeniä luotuja systeemisiä periaatteita syntyi vasta luettuani satoja väitöksiä ja tuhansittain artikkeleita sekä ohjelmoituani kymmeniä sovelluksia, prototyyppejä ja satoja erilaisia käsitemalleja kokeiluun. Näin syntyi Vastuullisen Älykkyyden kirjasarja ja monia some-yhteisöjä.
Tieto ei synny itsestään. Sen eteen on tehtävä töitä.