Tietoyhteiskunnasta puhuttaessa yleensä jätetään tieto määrittelemättä. Näin epä-ammattimaisissa piireissä sivuutetaan itse ongelma.
Tietoa on syytä pitää ominaisuutena ja omaisuutena, jolla on arvonsa. Informaatio hajoaa käsiin, jos entropiaa tulee liikaa. Se on fragmentoitumista.
Lääkkeeksi tiedon merkityksen häviämiseen sopii yhdentäminen, universaali ajattelu
Kaikilla aloilla ja erityisesti IT-alalla tulisi käynnistää toimenpiteitä tietomuotojen ja esitystapojen yhdistämiseksi toisiinsa. Some-työkalut ovat karmea esimerkki tiedon hajoamisesta käsiin. Nyt pitäisi luoda translaattoreita ja muuntimia “kaiken” yhdistämiseksi.
Tieteessä on luotu universaaleja teorioita fysiikassa, kognitiotieteessä ja psykologiassa (Wilber), logiikassa ja mallintamisessa (UML..) ja tietysti onhan meillä systeemien teoria, joka on kuin kuningas kuninkaitten joukossa.
Paradoksi-ajattelu
Tietoyhteiskunnan kukoistuskausi taitaa olla jo eletty. Nyt puhutaan osaamisyhteiskunnasta, missä mikään ei olekaan kovin varmaan (Kondratieffin 6. aalto).
Koska yksiselittäistä ja varmaa tietoa yhteiskunnassa ei kovin tarkkana edes ole, vaan on lähinnä rajatapauksia (3rd space), on ymmärrettävä äärinäkökulmia. Pakolaiskriisi on juuri sitä. Mielipiteet vaihtelevat reunasta toiseen. Niiden hallitsemiseksi tarvitaan arvojohtajuutta tai on luotava sellainen uusi kontrollointijärjestelmä, joka huolehtii ongelmista. Tässä tulikin esille pääkohdat, joilla suuri osa maailman ongelmista ratkeaisi, jos se osapuolille kelpaisi. Jos se ei kelpaa, joudutaan joko neuvottelujen tai selkkausten tielle. Niistä tarkemmin seuraavissa esityksissämme…
Video (16 min) käynnistyy täältä: https://youtu.be/JGe7e3nnjIQ