Harvat ihmiset ajattelevat kokonaisuutta, isoa kuvaa. Maailmanlaajuiset kriisit pakottavat kuitenkin nykyisin meidät tekemään järkyttäviäkin havaintoja. Koronan jälkeen tulee aivan järkyttävä talouskriisi.
Voiko tämä vaikea aihe koskea “juuri minua”? Mitä silloin voisin tehdä?
Hyvä johtaja, suunnittelija tai filosofi ei pakene, vaan sen sijaan etsii itselleen ja yhteisölleen mission (visiologiikan) mitä kautta haluaa antaa panoksensa niille, joita pitää arvossa. Siihen sopii erinomaisesti metameta-ajattelu, mistä meta-ajattelu on välivaihe.
Oheinen video (8 min) kuvaa edellisen videon (28 min) merkityksen ja semantiikan ja nousee metameta-tasolle julistamaan mitä olisivat supertiede ja superkäytäntö. Yliopistojen professorit voivat tällaisesta julistamisesta närkästyä, mutta sehän on merkki siitä, että uudenlainen paradigma on niin sanotusti ovella. Rikkomatta aiempia ajattelun malleja tuskin voi merkittävää emergenssiä syntyä.
Koska meta-ajattelun ja tieteen kriteerien ja tieteen hierarkian välille löytyy vastaavuus (ontologia, epistemologia, metodologia ja metodit sekä prosessit), sitä kautta meta-ajatteluun perustuvaa tietoa voi hyödyntää tieteen teossa, kunhan tieteen kriteerit muuten toteutuvat.
Positiivisena erona ns. tulkitseviin tieteisiin, joissa empiirinen tutkimus on keskeistä, systeemi- ja meta-ajattelulla on mahdollista viitata kohteisiin riittävän tarkkaan aina kun käsitteellistä tietoa on saatavilla tai voidaan suunnitella. Siten kybernetiikka ja nämä ajattelun tavat pystyvät vastaamaan ainoana tieteenalana kunnolla kysymykseen WHY? Tästä on paljonkin luennoinut Javier Livas Cantu – niminen tutkija videoissaan.
Meta-ajattelu voidaan viedä IT-alan sovelluksiin asti monilla eri abstraktiotasoilla visualisoinnista, mallien rakentamisen ja formalisoinnin kautta ohjelmointiin, mikäli tarpeeksi hyvää heuristiikkaa on tiedossa.
Tämä video syntyi noin parissa tunnissa (eräänlainen merkki ajattelu- ja esitystavan kypsyydestä sekin).