Linux syntyi ikään kuin varkain; mutta synnytti kokonaan uuden tietotekniikan kulttuurin

Linux syntyi ikään kuin varkain; mutta synnytti kokonaan uuden tietotekniikan kulttuurin

Harva muistaa millä mielin nuori opiskelija Linus Thorvalds vuosikaudet ähräsi työpisteessään yliopistolla edistämässä missiota, mitä juuri kukaan ei pitänyt tärkeänä (sama asetelma kuin Tim Berners-Leellä hänen suunnitellessaan webin alkuaskeleita). Aika arveluttava se idea olikin, varsinkin UNIX-kehitystalon mielestä, ja näin syntyi pitkällinen riita. Kuluttavaa aikaa varmaan taistella megayritystä vastaan.

Hän tuli kuuluisaksi julkistaessaan syntyneen koodin verkossa, minkä muutamat innokkaat hakkerit nostivat pöydälleen kehittääkseen sitä pidemmälle. Tästä yhdessä kehittämisen kulttuurista tuli vuosien kuluessa maailmanlaajuinen menestys, joka näkyy nykyisten ohjelmistojen laadussa, kehitysnopeudessa ja myös edullisuudessa. Ohjelmistotyön joustavuus tuo mahdollisuuksia matalankin tason liiketoimintaan, kykyyn sopeuttaa ratkaisuja kaikille eri aloille, missä merkittävää tarvetta on. Modulaarisuus on hyve.

Linuxin perustaja kuittailee Windowsille 🙂

Linus Thorvalds nousi suuruuteensa, ei koodaustaitojensa ansiosta, vaan organisaattorina perustaa maailmanlaajuinen foorumi ja valvoa sitä kuinka koodata entisestä Unixista mahdollisimman modulaarinen työskentely-ympäristö, joka sopii ajettavaksi maailman mahtavimmissa koneissa, eli siis superkoneissa . Niissä Linuxin markkinaosuus on joidenkin tietojen mukaan superkoneissa lähellä 100 prosenttia.

Arkkitehtuurivertailu Windows / Linux

Bill Gatesin luoma mega-yritys Microsoft sai aikaan henkilökohtaisen työaseman, minkä periaatteessa näkyy yksilökeskeinen USA:n kulttuuri, jossa näyttävälle ulkoasulle pannaan suuri arvo. Tietysti henkilökohtaisuudella on oma arvonsa kotikäytössä, mutta yritysten IT-tarpeet ovat aivan erityyppisiä (tilanne on muuttumassa). Mitä isompi organisaatio ja mitä aktiivisempi se on, sitä vähemmän arvoa jollakin kotikoneen tasoisella windows-koneella siinä on merkitystä, paitsi tiedostojen lähettelyssä.

Nyt sattuukin niin, että Linux ja Windows ovat arkkitehtuuriltaan vastakohtia systeemisessä mielessä. Toinen on monoliittinen (kiinteä paketti) ja toinen atomistinen, mahdollisimman pelkistetty ydin. Tästä tulee jo paljon seurauksia siihen, millainen on kehittäjäkunta kummassakin leirissä.

Monoliittinen arkkitehtuuri vastaa monoliittista yritystä ja valtiota ja autoritääristä johtoa, joka haluaa hallita ja pitää pintansa. Modulaarinen vaihtoehto puolestaan haluaa sulautua eri paikkoihin, kuten vaikkapa maailman mahtavimman tietokoneen sisuksiin palvelemaan vaativimpia asiakkaita. Monoliittinen arkkitehtuuri on autopoieettinen, kun taas modulaarinen Linux on sympoieettinen ratkaisu.

Seuraava määritelmä on poimittu kanditutkielmasta S. Multaharju: Autopoiesis-teoria ja dynaamisten kyvykkyyksien teoria, näkökulmia organisaation uudistumiskykyyn:

Autopoieettinen systeemiteoria lähtee systeemistä itsestään. Kyberneetikot Maturana ja Varela tulkitsevat sammakon kognitiota. Sammakko voi (systeeminä) reagoida vain sellaisiin ulkopuolisiin ärsykkeisiin, jonka sen aivot voivat käsitellä. Tällöin sammakon olennaiseksi ympäristöksi määrittyy vain se osa ympäristöstä, jonka sammakko kykenee itselleen merkitykselliseksi muuntamaan. Siihen sammakko reagoi. Koska tämä määrittyy systeemissä itsessään, sammakossa siis, kyse ei ole oikeastaan ulkoiseen ympäristöön reagoimisesta, vaan systeemissä sisäisesti määrittyneeseen ulkoiseen ympäristöön reagoimisesta.

Toivottavasti Microsoftilla ei pahastuta tästä rinnastuksesta sammakkoon.

Wikipedia esittelee systeemin kommunikoinnin päästrategiat näin:

  • Allopoiesis, a process whereby a system can create something other than itself
  • Autopoiesis, the ability of a system to recreate itself
  • Practopoiesis, a kind of adaptive system, a theory of adaptive organization of living systems
  • Sympoiesis, collectively producing systems that do not have self defined spatial or temporal boundaries.

Allopoiesis-tasolle Linux ei ole päässyt, eikä Practopoiesis-tasolle, eikä ole tarvettkaan. Erinomaista sentään tämä Sympoiesis-taso: laajenemisen rajattomuus. Syntyi markkinajohtajuus niinkin kilpaillulla ja tärkeällä alalla kuin ohjelmistoteknologia ja nimenomaan ICT-puoli: kommunikointi ja Internet-palvelimet.

Paljon kiitoksia, Linus, tästä uranuurtavasta innovointityöstä 🙂

,