Isoa kuvaa maailmantilanteesta määrittävät nykyisin (2020-luku) ideologiat. Se on valitettavaa, koska yksittäinen aate ei tunne vastuuta muusta. Parasta kehitystä saataisiin aikaan systemaattisella suunnittelulla ja ratkaisukeskeisellä lähestymisellä maailman isoimmista ongelmista lähtien.
Ideologiat eivät ymmärrä toisiaan, mutta niistä syntyy vihollisuuksia. Pahimmillaan ideologia jyrää muut näkökulmat ja yksilötkin alleen leviten hurmoksen tapaan. Näitä ilmiöitä on nähty 1910- ja 1930-luvulla ihan tarpeeksi, ja USA:ssa näyttää esiintyvän samaa. Monet ideologiat sikiävät vähäisestä tiedosta ja huonosta itsetunnosta.
Alkaneella vuosikymmenellä (vanhan) metodologian ja prakseologian ja ideologian sapeleita kalistelevat 1) fossiilienergia ärsytettynä, 2) vihreä aate maailman pelastajana sekä 3) iso sininen (big blue) eli markkinatalous, jolla se isoin lompsa on. Sekä tietysti kansalaiset liikkeineen, mutta
- Ukrainan sota syntyi paljolti, kun maskuliininen fossiili tajusi jäävänsä alakynteen suhteessa feministiseen vihreään (vanha metodologia-ideologia).
- Iso Sininen odottaa vielä pelokkaana vuoroaan, koska menettää jatkuvan kasvunsa, jos kestävää kehitystä saadaan edistettyä. Sen tarinaa ei vielä voi ennakoida (uusi teknologia eli prakseologia vastaan ideologiat).
- Kuka jää voittajaksi?
Voiko aiempi maailmankatsomus jäädä vaikuttamaan, niin että jonkinlainen rauhallinen olotila säilyisi?
- Energia-ala tulisi saada tasapainoon, ja maailmaa kauhistuttava sota kuriin. Sitä ei ole vielä nähty, kuinka pitkälle vihreä siirtymä (poliitikot) vievät vaatimuksiaan tilanteissa, kun sähköstä tulee lähes ainoa energiamuoto (vaarallinen monopoli), ja sen hinta heiluu tähtitieteellisissä lukemissa. Toisaalta jopa maailmanlaajuinen ravintoketju on vaarassa ideologioitten sodan takia.
- Suuryritykset joutuvat nöyrtymään asiakkaiden toiveitten myötä, jos nämä äänestävät jaloillaan. Niiden aiheuttama hävikki, kaatopaikkajäte huonon laadun takia, on mahdollista saada hallintaan vain pitkäjänteisellä työllä, palaamalla viime vuosituhannen laatuprosesseihin, millä määrittää teknologia ja prosessit.
- Sivistymistä olisi, ettei päästetä tulta eli ideologiaa herraksi, vaan jätetään liiaksi yksinkertaistetut aatteet rengin asemaan. Tärkeintä on ratkaisukeskeisyys, systemaattinen paneutuminen tilanteisiin proaktiivisesti, vähintään viisi vuotta etukäteen.
- IT-ala pitäisi suunnitella kokonaan uudelleen, protokollista ja normeista alkaen. Kyberhyökkäykset, tietoturvaongelmat, kammottavan huono laatu ja kaatuilevat sovellukset ovat merkkejä siihen suuntaan, että suuri romahdus saattaa olla tulossa – joko sisältäpäin tai ulkoa haavoittuvuuksina.
Käytännön prakseologia: Mitä tapahtuu jos kaupunginosien sähköjä aletaan sammuttelemaan pitkin päivää? Kuinka paljon lisää häslinkiä ja käynnistysongelmia siitä tulee kaikille yhteiskunnan tasoille? Normaalistikin Windows-laitteen käyntiinajo saattaa viedä pitkän tovin, varmuuskopioineen ja varmistuksineen, työkatkoineen.
- Täytyykö jokaisella on oma varaenergiasysteeminsä lämmönlähteineen?
- Entä silloin talvella, kun ei tuule, eikä aurinko paista, loppuuko lämmitystehot?
Markkinoiden suhteen muutokset voivat tapahtua rauhallisesti vain, jos maailmanlaajuinen talousprobleema onnistutaan selättämään niin, että Italiakin alkaa voimaan hyvin, sekä kaikki muut kriisimaat. Se on paljon toivottu. Muussa tapauksessa valtiota voi joutua konkurssiin Zimbabwen ja Venezuelan tapaan. Etelä-Amerikka taitaa olla jo alimmassa luottoluokitustilassa, että vain eliitti selviää.
Talous on kriisioloissa se neljäs ideologia
Tasapainoinen talous on kansalaisen paras turva. Markkinatalous ei toimi, jos vihreä aate asettuu kapinaan muita vastaan. Jos ihmisillä ei ole varoja, he eivät osta mitään (leipäjonot), joten tuotanto tyrehtyy. Jos he ja yritykset eivät työllisty, ei pääoma kierrä. Ja jos pääoma ei kierrä, alkavat pankitkin kaatua. Yritykset alkavat kaatuilla heikoimmassa suhdanteessa, ja siinä tapauksessa vienti tyrehtyy ja valtio tulee riippuvaiseksi niistä elimistä, jotka haluavat itselleen mahdollisimman suurta voittoa..
Systeemiajattelu on tapa löytää ideaalisia kohtaamisia kolmen elintärkeän ajattelun tavan ja suuntauksen välille.
Tämä kirjoitus oli esimerkki systeemiajattelulle tyypillisestä universaalista näkemyksestä, mitä tapaa kuka tahansa voi kehittää itselleen sopivaksi. Uudessa innovaatiokirjassa on 100 muuta esimerkkiä synergian saavuttamiseksi.