Keksijän rooli on aina haasteellinen. Mitään todella hyvää ei synny ilman tuskaa.
Internettiä keksiessään Berners-Leellä kului 10 vuotta yhdistellä palasia protokollista ja tietomalleista ennen kuin saattoi koodata toimivan selaimen muodostamaan kaikkien aikojen ensimmäisen web-yhteyden. Kukaan muu ei ollut sitä hoksannut tehdä, joten suursaavutushan tämä oli, todellista sitkeyttä se on vaatinut.
Genevessä CERN:ssä keikkatyöläisenä toimiessaan hän ehdotti jo vuonna 1980 hypertekstin käsitteeseen perustuvaa projektia helpottaakseen tiedon jakamista tutkijoiden kesken. Tutkittuaan muutaman vuoden yksityisellä puolella tietoverkkojen haasteita, hän palasi CERN:iin, mutta vasta viisi vuotta paluusta syntyi kunnon tilaisuus koeajoille yhdistää palaset. Varsinainen tieteellinen läpimurto tapahtui vuonna 1990.
Kertomansa mukaan:
"Minun täytyi vain ottaa hyperteksti-idea ja liittää se TCP- ja DNS-ideoihin ja -ta-da! - World Wide Web oli valmis".
"Minun piti sitten koota käsitteistö palasineen ja linkkeineen yhteen. Se oli yleistämistä, nousemista korkeammalle abstraktiotasolle, sen ajattelemista, että kaikki kokonaisuuteen kuuluvat dokumentointisysteemit ovat mahdollisesti osa suurempaa kuvitteellista systeemiä".Kymmenen vuoden työ ja keksimisvaihe, mistä juuri kukaan muu ei mitään ymmärtänyt, oli tietenkin kuluttavaa, varsinkin kun kritiikkiä heikosti valitusta ajan käytöstä sai kuulla. TBL:n luonnos Internetin perustaksi löytyy täältä: http://www.w3.org/History/1989/proposal.html.
Tieteen tietokannoista (tammikuu 2022) sana abstracting löytyy yli 11 miljoonaa kertaa. Voisi kuvitella, että se on ihan helppoa, jätetään vaan yksityiskohtia pois ja luokitellaan dataa, mutta luovin osa siitä vaatii todellakin luovuutta. Siteeratuin artikkeli abstrahoinnista julkaistiin vasta vuonna 1991 eli juuri samaan aikaan kuin Tim julkaisi käänteen tekevän artikkelinsa (The Architecture of Complexity H. Simon Published 1991 Computer Science). Maailman suurimmat haasteet tänäänkin liittyvät systeemin kompleksisuuteen, koska todellisuus on enemmänkin kaoottinen kuin sopisi pakattavaksi säännöllisen taksonomian muotoon.
WWW onnistui loistavasti, Internetin tulevaisuus silti näyttää kiviseltä
Kaikki ei ole mennyt jälkeenpäin kuten Strömsössä. Suuret suunnitelmat seuraavan sukupolven eli semanttisen webin luomiseksi (missä hän oli mukana, mm. suomalaisen Ora Lassilan kanssa ahkeroidessaan) jämähtivät arkkitehtuurien haasteisiin. Siihen syntyi liian kömpelö arkkitehtuuri. Myös html-kieli paisui ja paisui, ja tietoturva-aukot ovat aiheuttaneet pahaa verta kaikkialla maailmassa. Webin ohjelmointiympäristö on edelleen hauras, jopa vaarallinen käyttäjille ja riskialtis ohjelmoijille, vaikkakin ohjelmistojen ja esitysten ulkoasu on kehittynyt korkealle tasolle (ja muutos turvallisempaan suuntaan on käynnissä).
Tim Berners-Leen toiseksi vaikuttavin artikkeli yhdessä neljän muun kirjoittajan kanssa on ollut Web science: an interdisciplinary approach to understanding the web: “The Web must be studied as an entity in its own right to ensure it keeps flourishing and prevent unanticipated social effects”.
Internettiä uhkaavat nykyisin maailmanlaajuiset IT-yritykset sisältäpäin saadakseen mittaamattomasti valtaa, pystyäkseen valvomaan kansalaisia tyrkyttäämään palveluitaan mitä moninaisemmin keinoin. Krypotovaluuttoihin liittyy suuria yhteiskunnallisia riskejä, koska hallinto voi niissä menettää otteensa. Tim Berners-Lee on luvannut pelastaa Internetin sitä uhkaavilta vaaroilta, mutta ammattlaiset suhtautuvat niihin ehdotuksiin skeptisesti. Tulevaisuus on vielä kirjoittamatta…
Valitettavaa, että maailman tehokkain viestintäkeino ja erittäin arvostettu keksintö joutuu taistelemaan vielä 40 vuotta syntymänsä jälkeen olemassaolonsa puolesta – rikollisia ja maailman suurimpia yrityksiä vastaan.
Tähän hänen mottoonsa on helppo yhtyä:
“Webin tarkoitus on palvella ihmiskuntaa. Rakensimme sen sitä varten, että ne, jotka tulevat sitä myöhemmin käyttämään, voivat luoda sillä asioita, joita emme itse voi kuvitellakaan“.