Kansakunta tarvitsee ihanteita erityisesti vaikeina aikoina, vaikka juuri silloin ihanteita on vaikeinta miettiä, koska ihmisillä on taipumus nähdä vain omat tarpeensa. Niinpä näköala vaikeissa oloissa kapeutuu.
Systeemiajattelu on tavallaan ilosanoma. Se vapauttaa ajattelemaan tulevaisuutta rajoitteista välittämättä. Systeemiajattelu ei ole keneltäkään pois. Tulokset muodostuvat kokonaisuutta arvostaen, mikäli ajattelija pystyy lähestymään eri näkökulmia, eikä ummista silmiään niiltä.
Alla monitasoinen kaavio, joka perustuu Socio-Cultural – hierarkiaan (ks Wikipedia), jota on täydennetty lukuisilla systeemisillä malleilla.
Tämä malli on tavallaan kuin kone, vaikka se tavoittelee inhimillisyyttä. Jokainen osasysteemi on hallittu kokonaisuus (viable). Silloin kokonaisuuskin on Beerin mukaan hallittu systeemi:
- Ylin taso on superstruktuuri: Suomi ihanteena. Sillä on säätökahvat: Valtuuttaminen, säätely, arviointi ja oppiminen muodostavat jatkuvasti kehittyvän syklin (Demingin kierros) ja johtamismallin ministeritasolle asti.
- Malli jakaantuu osa-alueisiin niin, että ”tarkoituksellinen ja elimellinen systeemi Suomi” pääsee elpymään
- Mallin alimpiin osiin löytyy paljonkin koeteltua tietoa liike-elämästä ja yhteisöistä: myös IT-järjestelmien malleja, joita on kehitetty operaatiotutkimuksen nimissä jo 60 vuoden ajan.
Jos tällaista ihanteellista Suomea haluttaisiin alkaan rakentamaan, silloin se olisi todellinen rakenneuudistus, missä tulos muodostuisi tiedon perusteella dialogina.
Perusrajoitus varmistaa, että yhteiskunnalle riittää pääomaa sen orgaaniseen kehitykseen. Tutkimus ja koulutus kehittäisivät henkilöitä tuottamaan parhaansa työmarkkinoilla ja liike-elämässä, millä voitaiisiin järjestää sosiaalinen järjestelmä sekä tulonsiirrot hyvinvoivan yhteiskunnan piirteiden mukaisiksi.
Menestys syntyy kun valtakunnan identiteetti on jalo ja kokonaisuutta arvostava, sillä on toimiva säätelyjärjestelmä suhteessa EUhun ja maailmantasolle sekä sisäisesti, jotta kapeikot voidaan hallita kaikissa pääoman luokissa (sosiaalinen ja inhimillinen pääoma, koulutetut ja kouluttamattomat), jotta ihmisten tarpeet saadaan tyydytettyä ruohonjuuritasolla asti.
Tämä malli ei salli vastakkaisuuksien jatkuvaa taistelua keskenään. Ääripäiden on päästävä rakentavaan keskusteluyhteyteen keskenään.
Ruotsi on esimerkki positiivisesta yhteishengestä monessa suhteessa. Suomen tulee ottaa mallia Ruotsin parhaista ratkaisuista (dialogi). Tosin sielläkin ongelmia riittää mm terveydenhoidon sektorilla.