Albert Einstein esitteli rajattoman käsityksen fyysisestä maailmasta

Tämän suurmiehen nimi on kaikkien oppineiden huulilla usein, mutta onko hänellä erityistä merkitystä systeemitieteen kannalta, monitieteellisenä saavutuksena? Fysiikan kehittymisen osalta suhteellisuusteorian merkitys näkyy tuhansissa tutkimuksissa, joten tässä ei sen enempää (SemanticScholar-tietokannassa löytyy siihen yli 10.000 viittausta). Filosofisemmasta suunnasta Einsteinin vaikutus ilmenee näin (lainaus Tiedetuubista):

Aine vaikuttaa massallaan avaruuteen ja sanoo, miten sen tulee kaareutua. Avaruuden kaarevuus puolestaan kertoo aineelle, miten sen tulee liikkua. Painovoima kuvautuu avaruuden geometriana, ja kaikki maailmankaikkeudessa paitsi vaikuttaa avaruuden kaarevuuteen, niin myös liikkuu sen mukaan. Myös siis valo noudattaa avaruuden kaarevuutta.

Seuraa uteliaisuuttasi, tee virheitä, älä toista virheitäsi. Tietämys lisääntyy kokemusten kautta. Opi leikkimään ja pelaamaan paremmin, uusilla säännöillä.

Suhteellisuuden nousu arvoonsa, kaikki on suhteellista

Rajattomuus ja avaruudellisuus saivat aikaan teoriat kuinka laskea ja ohjelmoida GPS-signaaleita ja nopeuksia sekä sijainteja; kuinka yleensäkin arvioida aika-/tilakoordinaatistoja myös filosofisena viitekehyksenä. Ihminen on vapaa liikkumaan ja tieto seuraa (roaming). Voidaan suunnitella matkoja, tutkia yhteiskuntaa avaruudesta ja havainnoida luontoa. Satelliitit kiertävät maata, ja ihmiset avaruusretkeilevät.

Wikipediassa erityinen suhteellisuusteoria määritellään näin:

Special principle of relativity: If a system of coordinates K is chosen so that, in relation to it, physical laws hold good in their simplest form, the same laws hold good in relation to any other system of coordinates K’ moving in uniform translation relatively to K.
— Albert Einstein: The Foundation of the General Theory of Relativity, Part A, §1″

Se on paljon sanottu, ja luvattu.

Ihmismieli on notkeampi kuin fysiikka, voiko mielen liikkeitä kuvata yhtä hyvin?

Tulee mieleen, että voidaanko tuota suhteellisuusteorian periaatetta käyttää kehittämään mentaalisia malleja, keksintöjä ja innovaatioita sosiaalisten systeemien parantamiseksi?

Siitä systeemiajattelussa parhaimmillaan on kysymys. Systeemit esitetään niin, että niiden kognitiiviset ominaisuudet erottuvat akselistolla eri suuntiin, minkä mukaan valikoituvat käyttöön juuri ne ajattelun tavat (ja kompetenssi), mitä missäkin tilanteessa tarvitaan. Tätä on toki käytetty jo vuosikymmenien ajan erillisissä tutkimuksissa ja metodeissa pienessä mittakaavassa (Soft Systems Methodology, lähes 6000 julkaisua). Kokonaisarkkitehtuurissa (Zachman) on karkea tasojako ja Viable System – periaatteessa on vastaavanlainen jako S5..S1 – tasoihin vielä pidemmälle vietynä. Googlen johtajan ideoima Massive Transformative Purpose sisältää niitä monipuolisemman visualisointimallin, aivojen metaforasta alkaen. Siitä syntyy oma johtajuusparadigmansa.

Näin lähestytään pikkuhiljaa uudenlaista suhteellista teoriaa, missä käsiteltävät asiat sijoittuvat koordinaatistoon ihmisten mielissä ja tietokoneella järjestyneessä muodossa jatkumona, toimialariippumattomasti. Sillä ei ole ihan välitöntä yhteyttä merkittävään edeltäjäänsä, mutta se voi ottaa vaikutteita fysiikan aika-/tila-/avaruusajattelusta kaikkeen tietotyöhön. Kognitiiviset järjestelmät ovat vasta tulossa (35.000 julkaisua).

Mikään ei estä kehittämästä ja käyttämästä visualisointikoordinaatistoja jo tänään. Parhaat osaajat käyttävät niitä mielellään, koska visuaalinen esitystapa antaa suunnata aivot tarkalleen itse asiaan, systemaattisesti ja systeemisesti.

Siirry työkalupalkkiin