Jos joku ihmettelee, että mikä kumma kybernetiikka, olisiko sille edes tarvetta?, niin ainakin William Ross Ashby (k. 1972) on psykiatrina tehnyt parhaansa kertoakseen, että kybernetiikka tutkii muun muassa sekä koneiden että elävien olentojen viestintää ja vielä automaattisia ohjausjärjestelmiä (systeemeitä).
Hänen kaksi kirjaansa, Design for a Brain ja An Introduction to Cybernetics, loivat kybernetiikalle uuden perustan, johon kuuluu täsmällinen looginen ajattelu määritellä ja pohtia mitä on systeemi toimintoineen ja kykyineen. Hän pystyi siihen psykiatrin koulutustasolta alkaen, mikä tietenkin kertoo jotakin sen alan kompleksisesta luonteesta (biologit ovat edistäneet kybernetiikkaa tietenkin heidän näkökulmastaan jne).
Kuvassa yksi hänen mietelauseistaan, joita hänen poikansa pelastamasta arkistosta löytyy tuhansittain:
Kun koko järjestelmä (systeemi) koostuu useista osasysteemeistä, niin se, joka pyrkii hallitsemaan muita, on vähiten vakaa.
Geopolitiikka ja kybernetiikka
Tämä lausehan sopii suoraan Euroopan geopoliittiseen tilanteeseen armon vuonna 2022. Se, joka pyrkii vaatimaan turvatakuita, on tietenkin Venäjä. Muut maat ovat stabiilimpia.
Ross Ashby sai virikkeitä Ratio Club – nimiestä ruokaklubista, jossa oli nuoria psykologeja, fysiologeja, matemaatikoita ja insinöörejä, jotka tapasivat keskustellakseen kybernetiikan asioista. Neurologi John Bates perusti klubin vuonna 1949, ja se kokoontui vuoteen 1958 asti. Parasta mahdollista tieteidenvälistä oppia siis!
Ross Ashbyn jäljiltä pelastettu arkisto on yhtä vakuuttava kuin mieskin (oli): “The journal consists of 7,189 numbered pages in 25 volumes, and over 1,600 index cards.” Erittäin kuuluisa on hänen ja Conantin yhdessä julkaiseva hyvän säätäjän teoreema: “ollakseen toimiva, systeemin jokaisen hyvän säätäjän tulee olla malli tästä systeemistä”. Stafford Beer sovelsi hänen varianssilakiaan johtamisen teoriassaan ja perusti näin johtamisen kybernetiikan osa-alueen, mikä huipentui sittemmin käsitteeksi Viable System Model (kestävä eli elinkelpoinen systeeminen malli).
Poika Mick jatkoi Ross Ashbyn pitkää uraa
Mick Ashbyn eettisen säätäjän teoreema perustuu isänsä Good Regulator – teoreemaan, millä oli se rajoitus, että ollakseen hyvä säätäjä se ei tarkoita, että systeemi on hyvä myös eettisellä tasolla. Korjatakseen sen puutteen eettisen säätäjän teoreema väittää, että seuraavat yhdeksän (9) vaatimusta ovat välttämättömät ja riittävät ehdot, jotta kyberneettinen systeemi olisi sekä tehokas että eettinen säätäjä:
- Tarkoitus ilmaistaan yksiselitteisesti priorisoituina tavoitteina.
- ”Totuus” eli tieto menneisyyden ja nykyisyyden suhteesta on jäljitettävissä.
- Systeemillä on riittävä valikoima erilaisia toimintamalleja pärjäämiseen.
- Tulevien toimintamallien vaikutukset ovat ennustettavia.
- Systeemillä on riittävästi älykkyytta valitakseen parhaat tulevat toimintamallit.
- Systeemillä on tapa vaikuttaa ohjaamaansa systeemiin.
- Etiikka pystytään ilmaisemaan yksiselitteisesti priorisoituina sääntöinä.
- Kaikkien osasysteemien välillä on havaittavissa ehjät suhteet (eheys).
- Käyttäytymisen eettinen puoli on läpinäkyvästi nähtävillä ja todennettavissa.
Tämä esitetään kuvana näin:
Valtioiden väliseen sääntelyyn ja turvallisuuteen olisi saatava jonkinlainen Ethic Regulator-logiikka.