Tunnettu ja arvostettu taksonomian tekijä aikanaan oli Carl von Linné. Luoja loi, mutta Linné järjesti. Siitä lähtien käsitys taksonomioista on laajentunut kattamaan kaikki elävät systeemit sekä kasvit. Kromosomitekniikalla haltuun on saatu käsitys lajien synnystä ja perinnöllisyydestä sekä mahdollisesta tulevaisuudesta (virheelliset geenit), mikä kauhistuttaa monia, koska erilaiset manipulaatiotekniikat voivat aiheuttaa hallitsemattomia muutoksia ihan kaikkeen.
Jos pitäisi valita maailman kehittynein taksonomia juuri tällä hetkellä, sitä ei olisi EU:n ilmastonmuutostaksonomia (se on epämääräinen, ja erittäin poliittinen), vaan systeemien teorian kehittäjä Kenneth Boldingin alkuun panema BoldSystems. Se muuntaa miljoonat lajit näytteineen viivakoodeiksi jatkokäsittelyä varten. Esimerkiksi ihmisen kromosomeihin ja geeneihin pääsee käsiksi näin: https://www.boldsystems.org/index.php/Taxbrowser_Taxonpage?taxon=homo+sapiens&searchTax=Search+Taxonomy.
Kirjastojen taksonomiat Suomessa ja maailmalla
Tietotekniikan kehittyessä, IT:n yleistyessä ja tutkimuksen menetelmien parantuessa voisi kuvitella, että tutkijat saisivat oman elinpiirinsä kartoitettua, että tutkimus voisi suuntautua voimallisesti juuri tärkeimpiin aiheisiin. Tästä on kerrottu mm. Metayliopiston kirjoissa Metatiede, Suunnittelutiede ja Supertiede, sekä Tieteen ja teknologian symbioosi.
Valitettavasti selvää koheesiota tai konsilienssia yhdistymisen ja jäsentymisen suuntaan ei ole tapahtunut. Eri kaupunginkirjastoissa on erilaisia luokitteluja kirjoille, samoin yliopistokirjastoissa on monenlaisia indeksointeja (olen itse kokoamassa niiden tietoja yhteen).
Tieteen kannalta parasta tietenkin olisi opiskelijoita ja huippututkijoitakin tukien, että käytettäisiin samantapaista indeksointia sanastoissa, hyllyissä, tietokantahauissa, kirjastopaikoissa, hakuavaimissa ja tieteen alan rajauksissa. Tämä yhtenäisyys, joka BoldSystems – sivustoilla kattaa kaiken elävän, miljoonat lajit, puuttuu tieteen ja tiedon omilta kentiltä. Bertalanffyn ja Boldingin ja monen muun systeemitieteen sankarin tavoite oli jo vajaa vuosisata sitten muodostaa tieteenaloista samanlainen, hallittava systeemi, kuin minkä Linnè aikanaan järjesti “kaikelle mitä Luoja oli luonut”.
Onnistummeko me, 2020-luvun tutkijat ja soveltajat, ryhmittämään tieteenalat ja kirjastojen hyllyt niin järkevällä tavalla, että miljardit maapallon asukkaat ryhtyisivät sitä periaatetta mielellään käyttämään? Kuinka lähellä olemme käsitettä “Theory of Everything” tai “The Unified Theory of Knowledge”?
Seuraavassa kuvassa on osviittaa siihen suuntaan. Vasemmalla on Suomen kirjastojen yhteinen luokittelusysteemi YKL, mistä luokittelusta itse kukin voi tehdä havaintojaan. Oikealla Metayliopiston kirjasarja. Taitava IT-ammattilainen saattaa heti alkaa miettimään, mitä kaikkea etuliite “META” voi tarkoittaa? Voiko Metalla kuvata ihan kaiken ontologian? Tietenkin voi, koska se liittyy metamallien ominaisuuksiin. Voiko Metasta tulla maailman arvokkain yritys (entinen Facebook)?
Voidaanko kaikki mahdolliset vuorovaikutukset tieteen alojen välillä tunnistaa ja esittää samaan tapaan kuin BoldSystems tunnistaa nisäkkäiden ominaisuuksia (super tarkoittaa luokan yläluokkaa)? Tämä jää ajatusharjoitukseksi lukijalle, mutta systeemiset mallit tietenkin on tapa luonnostella systeemeitä malleina metodeineen ja attribuutteineen eri tasoilla abstrahoiden. Oliotekniikka syntyi tähän tarkoitukseen jo viime vuosisadalla.
Dynaamisessa muodossaan tieto toimii kuin virus, saaden aikaan hyvää tai pahaa. Tieto lisääntyy ja muuntuu niin pitkälle, että rajat tulevat vastaan, jos niitä yleensäkään on. Ihmistä ei välissä tarvita, mutta se voi olla eduksi. Yksi hyvä oivallus voi levitä koko maailman käyttöön. Energiasektorille odotetaan kuumeisesti sellaista innovaatiota, että ydinvoimabisnes muuttuisi aivan toisennäköiseksi ja luonto pelastuisi. IT-ala on täynnä mahdollisuuksia läpilyönteihin. Innovaatioiden kauallistamiseen on jo uskottavia menetelmiä, kunhan se idean siemen ensin löytyisi.
Suunnittelu(tiede) tarkoittaa kuvan tapauksessa muutosta epätyydyttävästä tilasta tyydyttävään tai uuteen tilaan. Design Science on sitä tarkoittava tieteenala. Teknologia on puolestaan tapa tuottaa muutoksia automaattisesti niin, että fyysistä voimaa ei käytetä. Teknologia on askel fysiikasta metafysiikan suuntaan, koska luonnonvoimista ei enää ole kysymys. Ydinvoima on teknologiaa, ja punttisalilta saatu voima on fysiikkaa. Kun teknologiaa kuvataan periaatetasolla tai esimerkiksi tietokoneohjelmiksi, sitä kuvausta voi kutsua metateknologiaksi. Se voi puolestaan olla käynnistävä voima yhteiskunnan uusien hankkeiden aktivoimiseen (kirjahanke vuodelle 2022). Drooniteknilogia on tietämystä kaikesta siitä mitä droonit voivat saada aikaan. Siitä on kuvaus Symbioosikirjassamme.
Kuvan oikea puoli hahmottaa käsitystä siitä, mitä kirjasto dynaamisena systeeminä olisi. Se on yhdistelmä koneälyä ja ihmisälyä sekä kollektiivista älykkyyttä muodostamassa yhteiskuntaa, joka toimii palautteensa perusteella korjaten ongelmiaan, saavuttaakseen sellaisen tasa-arvotilan ja luonnon homeostaasin, että se tuottaisi tyydytystä mahdollisimman monelle kansalaiselle.
Kaiken takana on käsitys siitä mitä tieto (systeemi), järki ja ymmärrys ovat!