Kieleni rajat ovat maailmani rajat, mutta onko kukaan kieltänyt rikkomasta niitä?


Wittgenstein ymmärsi, että kieli muodostaa ikään kuin seiniä. Kielen puhuminen rajoittaa ajatuksesi ja mielesi tiettyyn muotoon. Tyypillinen kieli tai “käsitejargon” ilmaisevat vain tietyn maan / aihealueen (opinalan) todellisuutta. Niiden väliin jää suunnattomia aukkoja…

  • Miten voit selittää lumen jollekin, joka ei ole koskaan nähnyt, eikä tunne sitä?

Kieli rajoittaa sinua. Samoin rajoittavat tiedekuntien opetukset, sääntöjärjestelmät jne. Yhtäkkiä yliopistoistakin valmistuu rajoitetun maailmankuvan oppineita “keltanokkia”, tietämättöminä muusta. Työelämässä käpertyvät ajatuksiinsa.

Video kertoo, kuinka maailmankuvansa voi laajentaa “satakertaiseksi” (37 minuuttia).

Sirpaloituuko vai kristalloituuko maailmankuvamme?

EPILOGI: Tractatus Logico-Philosophicuksen kirjotettuaan Wittgenstein katsoi ratkaisseensa kaikki filosofian ongelmat ja lähti kansakoulunopettajaksi Itävaltaan. Kuinka siinä sitten kävi hänen maailmankuvalleen ja tieteelle, siitä löytyy lisää mm. täällä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Filosofisia_tutkimuksia.

Hän teki kyllä ansiokasta työtä, mutta hänen aikanaan ei ollut vielä näitä maagisia sanoja, verkostomaisia mahdollisuuksia, IT:stä puhumattakaan.

Paitsi symboli oli jo silloin, ja sillä hän määritteli kielensä (Tractatus).

Sen takia meille 2020-luvun tutkijoille avautuu loistavat mahdollisuudet panna paremmaksi, hyödyntämällä kaikkea parasta tietoa mitä yleensä on saatavilla.

Viisi apusanaa vievät jo pitkälle!