Suomen kiperin ongelma on, ja tulee aina olemaan sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus. Metayliopistolla on ainutlaatuinen metodologia lähestyä tätäkin haastetta sekä ylhäältä että alhaalta ja asiakastarpeista sekä resurssien haasteista. Kaiken tämän “ihanuuden” tarjoaa systeemisyys sekä meta-kognition käsite sekä IT-ajattelusta perityt tekniikat. Lisäksi kybernetiikka antaa runsaasti teoria- ja menetelmätukea kun on tutkittu järjestelmien ohjattavuutta, oppivuutta, rakenteita, hierarkiaa, verkostoja, IT-vaikutuksia ja inhimillistä näkökulmaa.
Kaikki liittyy kaikkeen ja systeemi auttaa ymmärtämään kompleksisuutta
Aiheen teoreettisuus ja käytännön tarpeet yhdistyvät 1:1 – tietomalleilla, joilla soveltaja avaa kunkin kohteen (mielessään) tietyn symboliikan mukaan. Se näkyy kuvan vasemmassa ylälaidassa.
Sitä kautta päästään oppimaan “mitä tahansa” esim. Wikipedian informaatiosta tai muualtakin jäsentelemällä asiat: What, How jne kysymysten ehdottamaan muotoon. Täsmäoppiminen on tulevaisuuden itsenäinen tapa kehittyä ammatissa ja opiskelussa.
Identiteetti (perustarkoitus, missio) on tarkoituksellisen systeemin tärkein ominisuus. Poliitikot eivät välttämättä pääse siitä yksimielisyyteen, mistä johtuukin soten äärimmäinen sekavuus: ei ole tulevaisuuden kuvaakaan (kuvan yläosa).
Jos tulevaisuuden visio saataisiin tarkentumaan, löytyisi muutosjohtamisen tekniikoita, mutta niiden soveltaminen vaatii tiettyjen lakien ymmärtämistä. Tätä kuvaa BetaCodex – menetelmä: hierarkisuuden purkua kohti avointa ja modulaarista verkostoa, missä korporaatiot eivät ole estämässä kehitystä.
Kuvan keskiössä on yksinkertainen “pelimalli” 3×3, maakuntakeskukselle. Tämä keskus ei tule toimimaan, ellei pelisäännöt ole kunnossa, ja ellei se saa riittävästi panostusta, jotta tuotosta voisi syntyä. Säätelyn tulee olla riittävää, kybernetiikka soveltaen, koska valvomaton systeemi yleensä ajautuu vääriin tiloihin.
Keskiosan matriisi on yhteensopiva muiden esitystapojen kanssa ja lisäksi SWOT-analyysi saadaan näkyviin sovittamalla sen symbolit kuvan tapaan omiin nurkkiinsa.
Periaate antaa suuret mahdollisuudet kehittää arviointimenetelmiä mihin tahansa tarkoitukseen meta-tasolta alkaen. Siitä syntyy palaute, oppivuuden silmukat kehittäjälle sekä kehitettävälle: kolmen luupin periaatteenkin mukaan.
Vasemmassa alareunassa esitellään joitakin ideointimenetelmiä, joilla maakuntakeskuskin voisi uudistua, mutta myös startata niistä innovaatioista ja esityksistä, jotka on siihen jo valittu. Paras kehitys alkaa mentaalisista arvoista (Better Tomorrow, Better World – mietelauseista) konkretisoituen todelliseen johtamismenetelmään asti. Barrettin Value Based – periaate sopii tähän käyttöön myös hyvin.
Metayhteiskunta on Metayliopiston luoma mallintamistapa koko yhteiskunnalle etsiä ihannettaan, soveltaen jo tunnettuja mallintamisen periaatteita. Niistä on kirjoissamme ja videoissamme tietoa.
Oikealla alhaalla on kaaviokuva soten organisoinnista kybernetiikan Viable System – tasojen mukaan. Jos sotea kehitettäisiin näin selkeästi systeemeihin kohdistuen, jäisi kaikki poliittinen sekavuus syntymättä ja valtataistelut käymättä.
Informaatioväylä huipentaa kaiken monimutkaisuuden yksinkertaisuutena
Viro on näyttänyt mallia kuinka yhteiskunnan systeemeitä rakentaa konkreettisesti väylään perustuen. Suomen IT-ala on valitettavasti ajanut itsensä nurkkaan niin, että täällä ei kaikkien palveluitten integrointi ehkä tule “koskaan” onnistumaan. IT-osaaminen on Suomessa heikkoa ja poliittinen järjestelmä estää uusiutumisen. Tämä on valitettavaa.
Systeemiajattelijoille olisi suuri tilaisuus päästä soveltamaan asiantuntemustaan koko yhteiskunnan kehittämiseksi poistamaan vääristymät, joilla saattaa olla haitallisia vaikutuksia koko maan tulevaisuuteen.
Mitä hyötyä on järjestelmistä, jotka sisältävät valuvikoja, joihin kansalaisten luottamus on jo mennyt.
Linkki kuvaan, joka olisi uudenlainen, ketterä tietoon perustuva menetelmä kehittää yhteiskuntaa kohti yleistä palveluväylää on tässä: https://tinyurl.com/ybpgac36