Tiedekirjallisuudessa tunnetaan huippuhetkensä ja taiteessa on helmensä. Älykkyyden piirteitä kirjoista harvemmin hakemalla haetaan.
Kaikki geneeriset esitystavat sekä kehittyneet matematiikan menetelmät tarjoavat mahdollisuuksia ajatuksen vinhaan lentoon. Silti harvemmin päädytään käytännöllisiin ratkaisuihin. Systeemiajattelu on tässä suhteessa erityisen otollinen metodiikka. Kerron tässä uusimman kirjani älykkyydestä.
Miten määritellä kirjan älykkyys?
Wikipedian mukaan älykkyys liittyy yksilön oppimisen ja sopeutumisen kykyyn. Se on kyky, joka käsittää kyvyn järkeillä, suunnitella, ratkaista ongelmia, ajatella käsitteellisesti, ymmärtää monimutkaisia ajatuksia, oppia (nopeasti) ja oppia kokemuksesta.
Aivan tarkkaa määritelmää aiheesta ei ole, mutta äskeiset lauseet ovat jo hyvä vaatimussetti kirjalle ollakseen älykäs. Guilfordin älykkyyden kuutio on hyvä muistaa.
Kirja Yhteiskunnan kehittymisen perusteet!
Alla oleva kaavio löytyy PDF-selosteena tästä linkistä: Kirjan älykkyys.
Poimitaan edellä mainitut avainkäsitteet ja tarkastellaan ne yksitellen (numerointi poikkeaa kuvasta yllä):
- Yksilön oppimisen kyky: oppimalla systeemin käsitteen (kuten GoodReason-metodiikka) lukija oppii koko yhteiskunnan sekä luonnon ilmiöt tarkastelutapoineen (myös fysiikan tasolla) mukaan lukien yritysten arkkitehtuurit ja talouden toimintamallit. On hyvä lähteä geneerisestä systeemin ytimestä kuten kuva yllä
- Yksilön sopeutumisen kyky: lukija sopeutuu aiheeseen, omaan asemaansa sekä mahdolliseen parempaan tilanteeseen systeemien välisinä suhteina. Kuvassa lukija oppii etenemään esim. reittiä 2–>4 ja kun kirjassa on uudistumiseen lukunsa, missä on 20 kuvaehdotusta ja organisoitumiseen ja ekosysteemeihin oma lukunsa missä myös 20 kuvaa, näiden väliin muodostuu 20 x 19 eli 380 erilaista polkua idearikkaalle lukijalle testattavaksi. Tietyt kuvalliset kontaktit ovat lupaavimpia hänen aktivoida ja aloittaa kehittymisprosessinsa.
- Miten kirjan äly tukee lukijan käsitteellisestä ajattelua: jokaisesta toimijasta lukija muodostaa tietyn käsitteellisen mallin, jolle hän antaa attribuutteja ja suhteita tavalla, mikä tunnetaan kognitiotieteessä mm. ACT-R – teoriassa (chunking-menetelmä). Näin ollen systeemiajattelu sopii erittäin hyvin normaalin ihmisen ajatteluun.
- Miten kirja opettaa järkeilemään: visuaalisuus auttaa näkemään osapuolten välisiä suhteita. Jokaisessa systeemissä on omat attribuuttinsa ja toimintamallinsa, joita lukija osaksi tietää entuudestaan, mutta sovelluskohtaisilla malleilla hän oppii lisää. Järkeily on kausaalisten suhteiden läpikäyntiä, toimintojen evaluointia lukijan mielessä sekä reaktiivisuuden pohdintaa (viime mainittu on vaativinta, sillä se muistuttaa peliteoriaa). IT-ala tuo siihenkin tapoja esittää haasteita ja ratkoa niitä.
- Millaista älyä kirja tuo suunnitteluun? Viable-periaate on diagnostiikan työkalu. Sillä voi paikantaa ongelmia. Jos joku systeemi ei toimi tyydyttävästi, silloin sen itse tulisi korjata itsensä, mutta jos se ei toimi, tarvitaan kybernetiikan suosittamia kontrollointitoimenpiteitä. Jos sekään ei auta, on uudelleenorganisoitava ylempi taso niin, että sillä tasolla kontrolli saadaan toimimaan (tunnettu aforismi Einsteinilta). Kysymys on tässä muutosjohtamisesta, mihin kirja suosittaa monia eri prosesseja ja mm. BetaCodex-periaatteen, minkä takana on maailman parhaat kyberneetikot sekä joukko mega-tason yrityksiä.
- Mitä älyä kirja tuo ongelman ratkaisuun: edellä tuli jo kuvattua organisatorinen kehitys. Operaatiotutkimus kuuluu systeemien teoriaan ja sehän on erittäin laaja ja arvostettu matemaattinen ja IT-tekninen ongelmanratkaisun haaransa (optimointi, aikataulutus, diagnostiikka jne).
- Miten kirjan äly tukee lukijan pyrkimyksiä ymmärtää monimutkaisia ajatuksia? Vuorovaikutukset ovat yksi kirjan luku (system input). Siihen liittyy kuvaukset kognitiivisista vääristymisistä, Sengen esitykset 7 disabilities of learning organization, arkkityypit jne. Kincaidin konvergenssiteoria on hyvä tietää kun pohtii vaikkapa Trumpin ja Putinin välistä ajattelua tai populismin ja eliitin välistä suhdetta.
- Miten kirja tulee (nopeasti) oppimista? Nopeus ei ole oppimisessa monestikaan hyväksi, koska se voi tuottaa vääriä ratkaisuja. Silti geneerinen oppiminen auttaa omaksumaan globaaleja piirteitä yrityksistä, ihmisistä, koneista, digitalisaatiosta jne. Kirjassa esitellään mm. universaalin oppimisen periaate: kuinka lähteä liikkeelle mistä tahansa ideasta ja kehittää siitä konsepti, tiimi, kokonaisarkkitehtuuri ja megatasonkin yritys. Käsitteellinen luovuus liittyy siihen (video tällä sivustolla).
- Miten kirja opettaa oppimaan kokemuksesta? Tähän kirjan äly ei suoraan riitä, mutta aiemmat kohdat tietysti auttavat kokemuksen hankkimisessa.
- Tilan puutteen takia kirjassa ei ole esitelty tietotekniikan mahdollisuuksia systeemiajattelun työkaluna. Se maailma avautuu systeemin käsitteen kautta ja jääköön selostettavaksi seuraavissa kirjoissa. Guildfordin kuutio on mainio käsitemalli juuri tähän ja siitä on videossani Käsitteellinen luovuus sekä Täsmäoppiminen.
Yhteenveto kirjan älykkyydestä
Kaikki älykkyyden piirteet, mitä Wikipedia kuvasi, käsiteltiin edellä luettelossa. Kaikkia muita piirteitä kirja tukee paitsi kohtaa 9 eli kokemuksesta oppiminen. Lisäksi tietotekninen tuki tuotiin esille lisäpiirteenä.
GoodReason – tekniikan tavat formuloida mitä tahansa systeemiä (intentionaalisuus, arkkitehtuuri jne) sovellettuna yhteiskuntaan on erittäin suuri edistysaskel, maailmanlaajuisesti. Se tuo esille koko maailman konkreettisena kehittämisen kohteena. Näin muodoin voidaan väittää, että kirja on yksi älykkäimmistä soveltamaan ihmisten ja ihmisyyden käsityksiä yhteiskuntaan, olipa alana mikä tahansa.
Alla esite kirjan älystä kuvatiedostoina, ja PDF-tiedostona se löytyy täältä.
