Jokaisella järkevällä systeemillä tulee olla identiteetti: kyky tunnistaa oma tilansa ja kehittyä. Näin muun muassa jalkapalloilija tai tenniksen pelaaja kehittyy yhä paremmaksi. Valmennusjärjestelmät ovat sitä varten, että hän ja he voivat edetä pidemmälle kuin yksin tehden pääsisi.
Kohta 10 vuotta väitöksestäni on kulunut. Kunnon valmennusjärjestelmää Suomessa en ole akateemiselle tasolle havainnut, lukuunottamatta tiettyjä laitoksia, joilla kapea agendansa. Kun urheilussa on massiivinen agenttikoneisto jääkiekolle ja vähemmän massiivisia järjestelmiä vaikkapa kaunoluistelulle, jotta primadonnia nähtäisiin olympialaisissa ja muissakin arvokisoissa, “tiedekoneistoa” Suomessa ei edistä kukaan. Tiede on upotettu opetus- ja kulttuuriministeriön alaosaksi ja sama vähättely näkyy kaikilla asteilla. Suomen hallituksessa ei ole yhtään kunnon tutkijaa, eikä eduskunnastakaan löydy montaa tohtoriakaan. Tämän vuoksi näissä elimissä suositaan keskinkertaisuutta, millä asenteella Suomi ei tule kehittymään ainakaan huipputeknologian edistäjänä. Kun tietoa ja tiedettä ei arvosteta, ei viennin lisäyksestä ole toivoa.
Systeemiajattelu auttaa pohtimaan yhteiskunnan rakenteita, löytämään aukkoja ja kehittämään parempaa Suomea
Kaikki viestintäkanavat ovat nykyisellään täynnä arvioita Suomen tilasta: henkinen, taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen tila. Tässä en lähde niitä toistelemaan.
Ainoa hyvä lähtökohta Suomen kehittämiseen on alkaa sen identiteetistä: käsityksestä mitä Suomi on, mikä on sen tarkoitus ja tehtävä. On lähdettävä niin korkealta tasolta, että se aivan kuin houkuttelee koulutettuja ihmisiä (älymystö) mukaan kehitykseen. Sen sijaan Sitran kilpailuttava kilpailuasenne idea ideaa vastaan on karhunpalvelus yhteiselle asenteelle määritellä identiteetti.
Yksituumaisuutta maahan pitää saada ja sitä kautta löytyisi taito ja järki ratkaisuihin, jotka ovat muotoa viable ja sustainable: elinvoimaisia ja kestäviä.
Video (56 min) tohtorin aseman kehittämisestä täällä.