Systeemiajattelun taitoja on sopivaa harjoitella teoreettisilla ja hypoteettisilla (kuvitteellisilla) aiheilla. Ne vaativat moninäkökulma-analyysiä, mitä itse kukin tekee omalla tavallaan käytännössä. Kun siinä oppii mestariksi, omaa hyvän pätevyydet vaativiin tehtäviin yhteiskunnan kaikilla sektoreilla (niin vähän sitä vielä osataan).
Tässä harjoituksessa aiheena on Saloon ja Turkuun suunnittelussa oleva Hyperloop-keksintö, joka kuljettaisi kapseleissaan 26 henkilöä äänen nopeudessa (1220 km/h). Kun Turusta Helsinkiin on vuosia ollut suunnitteilla tunnin juna, tämä aparaatti olisi alle puolen tunnin juna, jolla matka kestäisi vain 28 minuuttia, mikäli se yleensä toimisi.
Kaikkea voi tapahtua ja kaikki liittyy kaikkeen. Tämän videon (31 min) mukana pääsee ajatusmatkalle liikenteen tulevaisuuteen.
Videossa on otteita Hyperloop One – yrityksen johdon mielipiteistä sekä Risto Linturin esityksiä, jotka ovat erittäin rohkeita. On hyvä miettiä esitysten realistisuutta. Onko mielipiteet perusteltu hyvin? Millaiseen perusteluun päättäjät uskovat ja mihin eivät?
Mitä hankkeesta voi oppia?
Tämä hanke on peilikuva yhteiskunnasta. Objektina on alussa tämä junan, lentokoneen, avaruusaluksen ja linja-auton ja raitiovaunun risteytys. Subjektina on henkilö, joka sitä ideoi tai kritisoi. Kun subjektilla karkaa mopo käsistä, hänestä itsessään tulee ympäristö ja objekti, eli hän sekaantuu aiheeseensa niin kuin tieteessä ainakaan ei koskaan pitäisi tapahtua.
Jokaisen suomalaisen olisi hyvä seurata tämän Hyperloop-hankkeen etenemistä Lounais-Suomessa. Guggenheimin museossa on samanlaisia piirteitä: arkkitehtikilpailut on pidetty ja tontit valittu, vaikka alustavaakaan päätöstä ei ole. Missä järjestyksessä päätöksenteko tässä “projektissa” etenee?
Video (31 min) on nähtävissä täällä. Se perustuu Demingin kierroksen mukaiseen etenemiseen. Toivottavasti se inspiroi katsojia ajattelemaan omaperäisesti, ei niin, että sitä sellaisenaan kopioitaisiin, koska täydellinen tietolähde tämä video ei tietenkään ole!