Luonnonfilosofiaan liittyy kiinteästi sekä universaali näkemys että erityisiä näkemyksia, kontekstista riippuen. Alla kuvassa niiden väliset totuusehdot.

Universal = “All” (E.g. “All humans are mortal”) Particular = “Some” (E.g. “Some humans are American.”) Singular = “This”.

Systeemifilosofisen lähestymistavan ”metasysteemi” (wiki/Meta-system) perustuu kahdeksaan pääteemaan (A-H). Valitut symbolit muodostavat koherentin kehyksen ihmisen ymmärrykselle. Tämä ”primeval atom”- metamalli liittää luonnonfilosofian peruskysymykset tieteen syvimpiin haasteisiin.

• Kauneusihanne (α) toimii ohjaavana periaatteena, kysyen, mikä on todellisuuden tarkoitus ja miten ymmärrämme sen. Tieteen keskeisimmät haasteet (π) käsittelevät universaaleja ja partikulaarisia muotoja, duaalisuutta ja systeemisyyttä. Maailmanselitys (χ) rakentuu havaittavuuden, kompleksisuuden, historiallisuuden ja elinkaaritulkintojen varaan, kun taas Kaikenteoria (Δψ) tarjoaa ajattelun arkkitehtuurin, joka esitellään kirjassani tekoälydialogeina. Esimerkiksi metafysiikka aloittaa olettamuksista kohteenaan systeemiala, josta kybernetiikka antaa tulkintoja filosofialle  päättymättömään semiotiikkaan parantamaan tietoisuutta.

• Onnistumisten teoria (β) tarkastelee emergenssiä, kestävää kehitystä ja kansakuntien menestymisen taustatekijöitä. Super-viestintä (φ) tutkii piilosemantiikkaa ja nopeaa tiedon omaksumista sekä IT-ilmaisuja. Inhimillisyys nostaa päätään tiedostumisena integroitumisen muodoissa (τ), politiikassa ja johtajuudessa. Lopuksi Tavoitteellisuus (Ω) korostaa liikkeen merkitystä: “et voi astua samaan virtaan kahdesti.”

Haluan esitellä prototyypin tieteenfilosofiasta 2.0, joka lähti liikkeelle tutkimuksesta “Science 2.0: International Federation for Systems Research, 2013”. Se lisää empiirisen tutkimuksen keinovalikoimaan metafysiikan, kontekstillisuuden ja havainnoijan uuden roolin, liittäen systeemiajattelun tieteen toimintatapoihin, mikä avaa uusia mahdollisuuksia ymmärtää kompleksista yhteiskuntaamme, jonka ei pitäisi olla kone, vaan adaptiivinen, oppiva systeemi.

Transformatiivisen systeemisen pohdinnan idea kertoo, kuinka muodostaa käsityksensä partikulaarista B universaalin A suhteen.

• Looginen muoto identiteetin eroista: A:α –> B:α
• Vaikutustapojen ja viestinnän samanlaisuudet ja eroavuudet, miten B täydentää isoa kuvaa A: B:φ ==> A:φ.
• Nettihaut ja tekoälyhaut kuvan symboleista ja kuvien yhdistelmistä.
• Palautteen selvittely käyttäjän toimesta tai tekoälyä hyödyntäen.

Kaavioiden sanalliset merkitykset ovat joustavia muutettaviksi, mikä antaa mahdollisuuden tehdä kontekstista riippuvia ja käyttäjäkohtaisia tulkintoja, jotka vievät “tieteellistä näkökulmaa” käytäntöä paremmin vastaavaksi (Science 2.0).

Avainsanat: systeemitiede, luonnonfilosofia, kybernetiikka, tekoäly, holismi, tieteidenvälinen vuorovaikutus, monitieteisyys.