Tämä kuvaus on myös systeemi tehtävänään esittää systeeminen yhteiskuntakäsitys.

Yhteiskuntakehityksen uusi suunta: Systeemisyys ja systemaattisuus kestävän tulevaisuuden rakentajina

Konteksti (symboli alfa )

2020-lukuun mennessä maailma on kohdannut useita kansainvälisiä kriisejä, jotka vaikuttavat nyky-yhteiskuntaan jopa aiempaa vaarallisemmin. Näiden kriisien taustalla ovat muun muassa ideologioiden polarisoituminen, kulttuurin pinnallistuminen, ilmastonmuutos, velkaantuminen, johtajuuden kriisi, koulutusjärjestelmien ongelmat ja tieteen aliarvostus. Nämä ilmiöt korostavat tarvetta kehittää yhteiskuntaa uudella tavalla – systeemisesti ja systemaattisesti.

Tarkastelutapa eli teoria (pii)

Yhteiskuntaa voidaan tarkastella systeemien systeeminä, jossa erilaiset organisaatiot ja instituutiot toimivat yhteen sovitettuina kokonaisuuksina, ekosysteemeinä. Jokainen organisaatio, kuten julkinen sektori, koulutusjärjestelmä, terveydenhuolto ja talous, toimii vastuullisena elimenä kontekstissaan. Kun nämä osat ovat hyvin organisoituja ja sopeutuvat toisiinsa, byrokratia vähenee ja voidaan välttää johtamisen ongelmia. Yhdessä oppimista tapahtuu.

Vuorovaikutusteoreema (khii)

Nykytilanteessa on kuitenkin uhkana, että julkinen sektori alkaa vetäytyä tehtävistään resurssipulan vuoksi. Tämä johtaisi puutteisiin sosiaalipalveluissa, mikä näkyisi erityisesti heikoimpien kansalaisten arjessa. Samalla yritystoimintaa saattaa siirtyä yhä enemmän ulkomaille, jos kotimaassa ei enää ole riittävästi positiivista yrittämisen ilmapiiriä. Tämä kehitys aiheuttaisi negatiivista kierrettä yhteiskunnan toimintakykyyn lisäten kansalaisten epävarmuutta.

Uudistumisen mahdollisuudet Paradigma (delta psi)

Systeemiajattelu tarjoaa ratkaisun tähän problematiikkaan. Kybernetiikan Viable System -malli, joka kehitettiin jo vuosikymmeniä sitten, kuvaa, kuinka yhteiskunnan eri osat toimivat yhdessä ja erikseen. Tärkeintä on huolehtia siitä, että ylimmällä tasolla (S5) yhteiskunnalle löytyy selkeä identiteetti ja yhteinen näkemys tulevaisuudesta. Tämä edellyttää poliittisten ristiriitojen ja lyhytnäköisten tavoitteiden sivuuttamista ja keskittymistä pitkän aikavälin kehitykseen. Kun yhdistävä missio on saavutettu, voidaan siirtyä tasolle S4, joka vastaa tulevaisuuden suunnittelusta ja tutkimuksesta. Sen mukaisesti voidaan järjestää toiminnan ohjaus (S3), koordinointi (S2) ja resurssien käyttö (S1) tehokkaasti niin, että koko yhteiskunta pystyy toimimaan dynaamisesti sopeutuen muuttuviin olosuhteisiin.

Organisoituminen ja metajohtaminen (beta)

Sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisessa tämä lähestymistapa tarkoittaa, että olemassa olevia investointeja ja ratkaisuja, kuten erikoissairaaloita, hyödynnetään mahdollisimman hyvin. Systeemiajattelu on tarkoitettukin yhdistämään osa-alueita siten, että ohjaus toimii optimaalisesti ja varmasti.

Ratkaisukeskeisyys, tuloksellisuuden edellytykset (fi)

Esteenä tälle kehitykselle voi kuitenkin olla vallanhalu ja henkilökohtaisten etujen ajaminen. Jos eliitti sekaantuu liikaa johtamiseen ja rahoituskuvioihin, asiantuntijoille ei jää mahdollisuutta toteuttaa ammattiaan, mikä voi johtaa korruptioon. Siksi on tärkeää, että yhteiskunta nähdään objektiivisesti toimivana koneistona, jonka kehittämisessä tiede ja asiantuntemus ovat keskiössä. Ilman systeemistä pohdintaa ja systemaattista toimintaa yhteiskunta ei voi menestyä.

Integroituminen työelämään (tau)

On vältettävä autoritääristä johtamista, joka estää uudistumisen ja pitää ongelmat pysyvinä. Vain avoin ja systemaattinen kehitystyö voi luoda kestävän ja toimivan yhteiskunnan, joka kykenee vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Tavoite ja palaute, kohti uusia ajanjaksoja (oomega)

Ainoa ehto menestykselle: liikahdus yhteisölliseen suuntaan päättäjien arvomaailmassa ymmärtämään tieteen tuomat edut suunniteltaessa tulevaisuutta.