Tänään alkaa historiallinen oikeudenkäyntivyyhti siitä, saako Raamattua siteerata, sekä kuinka pitäisi viitata vähemmistöihin, jos ei kannata niiden kulkueita. Saako “vääristä” lausumista sakot, ja mikä on väärä ja laiton viittaus ja mielipide?
Kovin pilkun tarkkoja rajoja ei lakiteksti tunne, joten kysymys rangaistavuudesta on tulkinta sameista käsityksistä, jotka liittyvät moniin toisiin sameisiin käsityksiin, joissa vastakkain ovat kaksi erilaista ideologiaa tai uskontoa. Kumpikaan osapuoli, syyttäjä tai puolustajan asianajaja eivät ole objektiivisia. Asiassa kärsinyttä osapuolta ei ilmeisesti kuulla ollenkaan.
Amerikkalaisen filosofian sekä pragmatiikan ja matemaattisen logiikan merkittävin kehittäjä
Semiotiikka ja pragmatiikka ovat tieteenalat, jotka suorimmin lähestyvät tämän Raamattu-oikeudenkäynnin problematiikkaa (koska sosiologiaan tämä ei juuri liity). Tämän alan loi jo 1800-luvun puolella Charles Sanders Peirce. Tänään hänet tunnustetaan yleisesti yhdeksi suurimmista ellei suurimmaksi koskaan eläneeksi amerikkalaiseksi filosofiksi. Jotkut ovat rinnastaneet hänet jopa Aristoteleeseen ja Leibniziin.
Wikipedian mukaan matemaattisen logiikan alalla Peirceä pidetään yhtenä merkittävimmistä koskaan eläneistä tutkijoista, ja alan tutkijoiden mukaan Peircen loogis-matemaattinen työ on ”laajuudessaan ja omaperäisyydessään lähestulkoon vailla vertaistaan”.
Perehdyin hänen valtavaan teoria-aineistoonsa kirjoittaessani väitöskirjaa (Symbolic Analysis for Program Comprehension) 2000-luvulla. Merkki (sign) ja symboli ja viittaus (referent) ovat semioottisen kolmion kolme kärkeä. Tästä kolmiosta alkaa oikeastaan kaikki mallintamisen teoria, joka on perustaa modernille IT-kehitykselle ja ohjelmistotekniikan nousulle yhteiskunnan merkittäväksi voimatekijäksi (katso lisää kohdasta Metamodeling). Semioottiseen kolmioon löytyy tieteen tietokannoissa 129.000 viittausta.
Symbolisen analyysin väitöksessä esitin, että ohjelmointikieli koostuu symboleista (Chomskyn hierarkia), jotka toimiessaan jättävät sivuvaikutuksina jäljen, mitä suoritusta voi argumentoida simulaattorilla tai lukien koodia symbolisen suorittamisen periaatteella (Symbolic Analysis), Se auttaa koodin muutosten suunnittelussa.
Semiotiikan soveltaminen sananvapaus- ja uskonnonvapausoikeudenkäyntiin
Se, mitä tästä oikeudenkäynnin arasta aiheesta on vuodesta 2004 lähtien sanottu ja kirjoitettu, on Peircen luokittelussa tyyppiä sign (symbol). Niiden sijoittaminen aikakäsitykseen, kukin vuorollaan kontekstiinsa, liittyy tyyppiin dicent eli jälki, mikä seuraa mitäkin. Esim. ketun jättämä jälki lumeen on merkki ketusta, mihin liittyy tulkinta, että oliko se kettu. Argumentti on se kolmas ja viimeinen osa tästä ketjusta, ja siihen liittyy logiikka. Argumentoinnin tyyppejä tässä semioottisessa tulkinnassa tarvitaan vain muutama: deduktio, induktio ja abduktio. Vasta-argumentti voi kumota argumentin, mutta usein oikeudessa päätökset ovat kompromisseja, välimuotoja.
- Argument represents “a process of change in thoughts or signs, as if to induce this change in the Interpreter” through the interpreter’s own self-control (lähde Wikipedia).
Kun seuraa tätä historiallista tapausta, niin havainnoista voi päätellä kuinka eri tavoin tavalliset kansalaiset tästä ajattelevat. Pari vuosikymmentä sitten tästä aiheesta ei olisi syntynyt edes alaotsikkoa lehtiin. Aika on radikaalisti muuttunut. Silti nykyään edes juristeilla tuskin on ymmärrystä semiotiikan taksonomioista, ja kaikkein vähiten sitä on ideologisesti värittyneillä ulkopuolisilla. Mitä vaikeammat haasteet, sitä vähemmän järjellä on siihen vaikutusta!
Mutta jos aika ja kirjoitukset ja kulttuurit ovat muuttuneet sallivampaan suuntaan yhdellä kulttuurin sektorilla, voiko kohteesta A (sign) tehty uusi tulkinta B (dicent) muuttaa kaikkia aiempia käsityksiä rangaistaviksi, jolloin C (argumentti) onkin rikos, vaikka se ennen oli hyve? Kenellä on oikeus päättää kulttuurin muuttumisesta? Pitääkö sama käsittely tehdä kaikille uskonnoille ja niiden “virheille” ja sensuroida kaikki median lähteet taannehtivasti, ettei rikollisuus esittämisen väärien “taantumuksellisten” tulkintojen osalta pääsisi yleistymään?
Mitä tarkoittavat suvaitsevaisuus, äärisuvaitsevaisuus, suvaitsemattomuus ja äärisuvaitsemattomuus? Kuinka lähellä tai kaukana sivistystä ja sivistymättömyyttä ja tervettä ihmiskäsitystä ollaan, jos “pakotetaan suvaitsemaan”?
Yhtä kaikki. Semiotiikan käsitteistöä soveltamalla yksittäiset tapahtumat voidaan purkaa auki jäljen tasolle (dicent), jotta vasta sitten voidaan argumentoida mahdollisimman hyvin syitä ja seurauksia. Tämä tosin edellyttää sen, että prosessissa sovelletaan lakia ja sosiologian mukaisia periaatteita objektiivisesti, toistakin osapuolta kunnioittaen.
Semiotiikasta löytyy 120.000 julkaistua artikkelia (SemanticScholar 24.1.2022), joten opiskeltavaa tuleville juristeille ja poliitikoille riittää… Idea on melko selkeä, mutta ongelmana on monimutkaisten syy-/seurausyhteyksien jäljittäminen ja purkaminen ja priorisointi “totuuksiksi” nopeasti muuttuvassa maailmassa, jos vielä ennakkotapauksia syntyy vaihtelevissa määrin rajaamaan mikä olisi uusi totuus.
Sellainen suurmies kuin Charles Sanders Peirce ei olisi koskaan käyttänyt aikaa niin vähäarvoisiin asioihin kuin yksittäisiin viesteihin jossakin bittiavaruuksissa. Hän määritteli ajattelun metalogiikan (semiotiikan) pragmaattisesti sovellettavaksi maailmanlaajuiseen käyttöön. Ymmärrämmekö sitä nyt 2020-luvulla?