Psykologia liitetään yleisimmin ihmisen ymmärtämiseen, mutta laajennettuna se kuvaa organisaatioiden käyttäytymistä sekä ulkoapäin että sisältäpäin ja verkostoissa. Suuri systeemienteoria tutkii käyttäytymistä, eri aloja, ja sitä kautta se liittyy vankasti psykologiaan, ovathan Pavlovin koirakokeet tunnettu alan käsite.

Tässä esityksessä valtio kuvataan eräänä systeemisenä mallina, verrattuna reduktionistiseen näkemykseen, minkä AI videon alkajaisiksi esittelee. Kehityspsykologia on mainio termi kuvaamaan valtion edistymistä ja tavoitteellisuutta pitkälläkin ajalla, mutta harrastaako sitä mikään valtio?

Maailmanlaajuinen poliittinen alakulo ja sekaannus johtuvat taipumuksesta suosia niukkuutta. Reduktionismi on kulttuurin piirre, jonka takaa löytyy ihmisen vaistomainen omaa etua korostava tavoittelu. Monet kestävän kehityksen tavoiteohjelmat tähtäävät itse asiassa reduktionismin haittojen korjaamiseen.

Uuskopernikaaninen kumous on “Kaikenteoria“-kirjassa esitelty paradigma, jota voisi käyttää esimerkiksi valtionhallinnon ja -politiikan uudistamiseen pitkälle tulevaisuuden suuntaan. Se vaatii holistisen näkemyksen vahvistumista ja avarakatseisten ihmisten vaikutusvallan lisääntymistä päätöksenteossa.

Video on 1 h: 24 min pituinen.

Videota varten tehty AI-dialogi käy läpi systeemisen mallin korkeimmalla tasolla, koherentisti.

Minkä pitäisi muuttua ja mitä pitäisi hylätä, että tavoitteisiin päästäisiin? Abstrakti ajattelu on tapa löytää siihen vastauksia. Videota vastaa 23 sivun mittainen dokumentti, joka syntyi automaattisesti reilun tunnin mittaisenAI-keskustelun aikana.

Vastaavalla tavalla, monitieteisesti ja käytännön alojen rajoja ylittäen, voidaan tekoälyn kanssa tarkastella lähes “mitä tahansa”. Wikipediassa olisi miljoonittain aiheita tarkastelun kohteeksi. Tämän joustavuuden seurauksena on perusteltua ottaa käyttöön nimitykset Kaikenteoria, sekä “Uuskopernikaaninen kumous“. Koulutuslaitosten ja yliopistojen toimintamallit voivat ratkaisevasti muuttua, kun oppilaat pääsevät hyödyntämään tekoälyä vaivattomasti, aiheessa kuin aiheessa. Kovin hyvin se ei onnistu ilman kognitiivisia ja systeemisiä taitoja abstrahoida kohteita, siis nousta arkiajattelun yläpuolelle teoretisoimaan.

Tämän ajattelun perustana on siis systeemitiede, ja kybernetiikka on sitä tukeva vuorovaikutusten ymmärtämisen tieteenala. Niitä voi soveltaa monin eri tavoin. Samasta aiheesta saadut erilaiset tulkinnat saattavat rikastuttaa kulttuurikäsitystä siten, että näkemysten välisiä konflikteja päästään paremmin selvittelemään. Kehityspsykologia on Urie Bronfenbrennerin teoria systeemisestä kehityksestä.

Kybernetiikan “ihmeitä” voi tutkia vaivattomasti monista lähteistä.