Ilman systeemi ja meta – käsitteitä ei todellisuudesta saa kunnon käsitystä.

Metayliopiston toimintamalli on seuraava (kohdat A, B, C ja D):

A. Valitse tutkimuskohteeksi mikä tahansa ilmiö tai nettisivu.

• WEF – sivustosta löytyy aineistoksi energia, korona, geoekonomia jne.
• Wikipedia tarjoaa hyvää pohjaa kokeilla systeemisiä malleja ja kaavioita

B. Käy läpi alustava tutustuminen

• Jaa aihe näkökulmiin (konteksti) : subjektit ja objektit
• Muodosta vuorovaikutusketjuja, etsi oireet ja juurisyyt

C. Etene innovaatiosyklissä vaiheittain kunnes olet valmis.

• Vaiheen voi keskeyttää, siitä voi jatkaa, sen voi hyväksyä päätökseksi tai pohjaksi uudelle vaiheelle ja kierrokselle.
• Vaiheen tulokseksi syntyy sivu, jonka voi yksilöidä (atomistisuus) niin, että sitä voi käyttää jatkopäätelmissä mukana (näin tapahtuu oppimista). Kaikki web-sivut ovat tällaisia.
• Uudessa innovaatiokirjassa on esimerkkinä energia ja demoina Google, korona, ilmastonmuutos, “sotilasoperaatio” sekä kansanterveys.

D. Julkaise saatu aineisto johtopäätöstesi mukaan.

• Systeemimuodon voi purkaa julkaisuksi, ikään kuin kerien sen systeemimallit auki: alfa tarkoittaa alkua, ja oomega loppua, joiden väliin tulee nämä ratkaisuvaiheet. Se on erinomainen tapa tuottaa gradu, jopa väitöskirja.

A. Kontekstin muodostaminen käytännössä

• Näkökulmat, PESTLE, SWOT jne.
• Roolittaminen (subjekti/objekti)

Kuva esittää energian kaksiosaisena WEF:n transformaatiomallina, jonka ylemmällä tasolla on kahdeksan päänäkökulmaa, joista jokaisesta avautuu 5-10 alakohtaa. Tämän luettelon kohdat ovat kaikki systeemimallinnuskelpoisia, vaikkakin jotkin kohdat kuvaavat vain ilmiön luonnetta tai tekemistä (nekin voidaan mallintaa).

B. Artikulointiperiaate

• Artikulointi tarkoittaa systeemikäsityksen muodostamista (siihen ei julkisuudessa ole esitetty – hämmentävää kyllä – juuri minkäänlaista ohjeistoa)
• Metayliopiston periaateen mukaan systeemeillä on pääroolit (1+8), joiden perusteet tulevat systeemialan kirjallisuudesta ja muodostavat helposti muistettavan symboliikan; roolien merkitys kuitenkin vaihtelee alasta ja tapauksesta johtuen, joten soveltajan tulee osata valita oikeat avainsanat omiin tarkoituksiinsa.
• Ohjelmistoalalla systeemeitä joudutaan ja päästään rakentamaan olioparadigman mukaisesti ja muutenkin käsiteanalyysinä aivan jatkuvasti, päivittäin. Siten ohjelmoijille ja mallintajille systeemiajattelu sopii hyvin.

Kuvan symboliikkaan saa kuulumaan kaikki systeemiteoreettiset käsitteet. Useiden systeemien yhdistelmät ja palautelenkit voi piirtää normaalisti ja myös käyttäen näitä symboleita paikan ja ajan ja tarkoituksen ilmaisemiseen.

Symbolien monitulkintaisuus tekee tästä metodiikasta äärimmäisen joustavan ja yleispätevän. Systeemiajattelijalle jää valta päättää systeemin olemuksesta, mikä voi olla esimerkiksi energia-alan tulevaisuus Suomessa niin, että sähköpörssistä päästään irtaantumaan.

C. Innovointi tähtää parannuksiin

• Innovointi on parhaan tulevaisuuden etsimistä.
• Avainkysymys on lähes aina sama: Mitä systeemiä (systeemeitä) haluat muuttaa, ja miten?

Tämä innovaatioprosessikin on systeemi (em. symboliikka). Siinä on vaikutteita parhaista kehittämisen menetelmistä, systeemimenetelmien ohella. ACT-PLAN-DO-CHECK tulevat Demingin kehityssyklistä. Itse sykli muistuttaa reflektoivan käytännön Gibbsin sykliä (joka on vaatimattomampi). Merkittävä idea tässä on – reflektoinnin ohella – se, että jokainen vaihe tuottaa lyhyen katsauksen (A4-koko), jossa on tietty asetelma ja tietyt johtopäätökset tehtynä. Soveltaja dokumentoi ajatteluaan tuon prosessin mukaan, ja päättää itse mitä tietoa hyväksyy ja mitä ei, ja onko tarvetta ollenkaan jatkaa, tai mikä olisi seuraava syventävä kysymys.

• Koska jokaisen vaiheen tulos on yksilöity, tätä työtä voi tehdä porukassa: esimerkiksi kehittää ratkaisua kalliin energian ongelmiin maailmanlaajuisesti.

• Esim. SSM tarkoittaa kuvassa tyypillistä Soft Systems Thinking – sessiota, jossa osapuolista ja sen ongelmasta esitetään kaavio (Peter Checklandin periaate).

D. Tieteen suositukset

• Kybernetiikka opastaa!
• Kestävän kehityksen tavoite!

Kybernetiikan ohjeita ovat mm. säätövälien ja ohjauksen tarpeen analysointi, ja ylemmällä tasolla johtamisen periaatteet sekä systeemin arkkitehtuuri, minkä tulee tukea kestävää kehitystä, elinkelpoisia systeemeitä.

• Kybernetiikka on laaja aihe. Jos soveltaja ei ole siihen perehtynyt, samaa tietoa löytyy tipottain systeemialan kirjallisuudesta, jota on jopa liikaa ohjauksen periaatteiden opiskeluun.
• Metakybernetiikka on opinala jakamaan kyberneettinen ohjaus erityisesti tasoihin, joista alin on systeemitaso, ja sen yläpuolella on metasysteemi sekä metametasysteemi. Tällainen jaotteleminen on ohjelmistoalalla hyvin tyypillistä, mutta toiseen tapaan (oliohierarkia).
• Kaikessa systeemisessä pohdinnassa tulee muistaa vuorovaikutusten ennustamattomuus (kaoottisuus), monimutkaiset (kompleksiset) suhteet sekä vallan ja vastuun jakaantuminen.

Yhteenveto

Yhteiskunnassa ja päätöksenteossa on paljon aukkoja, jotka johtuvat reduktionismista eli liian pelkistävästä kulttuurista, mikä johtuu rahan niukkuudesta, kun hankkeilla on liian pienet budjetit. Ne aukot eivät ole osuneet kenenkään vastuulle, ettei kukaan ole miettineetkään tiettyjä ongelmia (esim. sähköverkkojen myyminen ulkomaillle).

Toinen vaikea syy on eriarvoisuus, joka johtaa siihen, että vaikeimpiin ongelmiin ei edes käydä käsiksi. Näitä asioita on koottu yhteen kestävän kehityksen (Sustainable Development Goal, SDG) julkilausumiin, joissa luetellaan 17 pääilmiötä.

World Economical Foorumin Strategic Intelligence – sivusto on hyvä harjoittelun alusta lähteä edistämään maailmanparannusta: https://intelligence.weforum.org/

Systeemiajattelijat voisivat hyvin alkaa tekemään yhteistyötä WEF:n kanssa.

Ehkä heidän karttansa alkaisivat muuttua sitten vaiheittain systeemisempään suuntaan?

HUOM. Tämä materiaali on vielä toistaiseksi yksityistä. Se muuttuu julkiseksi kirjan valmistuttua, loppuvuodesta 2022.

Kommentteja voit laittaa tänne: eki.laitila@metayliopisto.fi