Kysymys ChatGPT:lle 7. helmikuuta 2025 edellisiin linjauksiin liittyen:
“Miten arvioisit seuraavaa systeemitieteen yhteisön, IFSR, linjausta, jota haluan käyttää stilisoituna jatkamaan sitä tämän vuosikymmenen uusin mahdollisuuksin, kun alkuperäinen esitys oli tehty vuonna 2013 ja oman tulkintani siitä kirjoitin vuonna 2019? Kuinka systeeminen tämä kuvaus on, ja miten hyödyntäisin sitä Kaikenteorian, GoodReason-mentelmän, sen systeemisten mallien sekä metasysteemin periaatteiden avulla jopa niin, että tiede palaisi peruskysymyksiin, mitä symboli, kieli, Turingin kone, semiotiikka ja vuorovaikutus ovat kuvaamassa globaalia käsitystä kaikesta?”
Vastaus alla
Tarkastelen IFSR:n Science II -linjausta systeemisestä näkökulmasta ja arvioin, miten se voidaan yhdistää Kaikenteoriaan, GoodReason-menetelmään, systeemisiin malleihin ja metasysteemin periaatteisiin syventäen sen yhteyttä peruskysymyksiin, kuten symboliin, kieleen, Turingin koneeseen, semiotiikkaan ja vuorovaikutukseen.
1. Arvio Science II -esityksen systeemisyydestä
Science II -ajattelu pyrkii muodostamaan refleksiivisen ja systeemisen lähestymistavan tieteeseen. Se ei tarkastele vain yksittäisiä tieteenaloja, vaan pyrkii korjaamaan tieteen rakenteellisia heikkouksia kokonaisuutena.
Science II täyttää systeemisen ajattelun tunnusmerkit:
- Holistisuus: Se tarkastelee tieteen laajempia rakenteita ja niiden keskinäisiä suhteita.
- Hierarkkisuus ja viitekehykset: Se tunnistaa eri tasot (S1-S5) Viable System Modelin (VSM) mukaisesti ja jäsentää kehittämistavoitteet systeemisesti.
- Dynaamisuus ja adaptiivisuus: Se ymmärtää tiedon ja tieteen muuttuvan ympäristön mukana.
- Interaktiivisuus ja emergenssi: Se pyrkii luomaan uusia kommunikaatiomuotoja ja sovittamaan yhteen eri tieteenaloja.
Science II on siis selvästi systeeminen ajattelutapa, mutta sen formalisointi ja implementointi vaatii lisää tarkkuutta erityisesti ontologian, epistemologian ja metodologian tasolla.
2. Science II yhdistettynä metasysteemiajatteluun
Metasysteemi on systeemien systeemi, joka kytkee yhteen eri tasoja ja konteksteja. Science II:n haasteet voidaan järjestää metasysteemisesti seuraavasti:
| Science II -haaste | Metasysteemin taso |
|---|---|
| Tieteen jakautuneisuus ja eriytyneisyys | Ylempi metasysteemi – tieteen filosofinen ja metodologinen yhtenäistäminen |
| Yliopistojen ja byrokratian esteet | Koordinoiva taso – tiedepolitiikan ja instituutioiden metahallinta |
| Tieteen kommunikaatio-ongelmat | Vuorovaikutustaso – uusi tiedonvälitysmalli ja refleksiivinen dialogi |
| Teorian ja käytännön irrallisuus | Sovellustaso – tiedon implementointi päätöksenteossa |
Metasysteeminen näkökulma auttaa ymmärtämään Science II:n haasteiden rakenteelliset riippuvuudet ja sen, miten ne voidaan ratkaista kokonaisuutena.
3. GoodReason-menetelmä Science II:n arvioinnissa
GoodReason-menetelmä soveltaa systeemistä päättelyä ja symbolista formaaliajattelua tieteen arviointiin. Sen avulla Science II -mallin kehittämistä voisi ohjata seuraavasti:
- Abstrahoida Science II systeemiseksi malliksi
- Muodostetaan ontologinen kehys (mitä tiede on?)
- Määritellään epistemologiset periaatteet (miten tietoa muodostetaan?)
- Kuvataan metodologiset ja käytännölliset strategiat (miten tiede toimii?)
- Tunnistaa Science II:n keskeiset elementit ja suhteet
- Hyödynnetään semiotiikan kolmiota (symboli, merkitys, viitekehys) tieteen jäsentämiseen.
- Yhdistetään systeemiset mallit, kuten Viable System Model ja metasysteemiajattelu.
- Luoda formalisointipohja tiedon rakenteille
- Käytetään symbolista logiikkaa ja Turingin koneen periaatteita tieteen automatisoimiseen.
- Kehitetään tiedon representaatiomallit, jotka tukevat tieteen eri tasoja.
4. Kaikenteorian näkökulma Science II -kehitykseen
Kaikenteoria pyrkii yhdistämään tiedon eri muodot – luonnontieteellisen, sosiaalisen, kielellisen ja teknisen – yhdeksi yhtenäiseksi kehykseksi. Science II voidaan viedä eteenpäin Kaikenteorian avulla seuraavasti:
- Symbolinen perusta: Luodaan matemaattinen formalismi YK:n kestävän kehityksen tavoitteille (SDG 1–17).
- Tieteen kieli: Kehitetään uusi systeeminen kieli, joka ylittää nykyiset tieteelliset kategoriat.
- Tiedon integraatio: Rakennetaan globaali tieteen viitekehys, joka yhdistää luonnontieteet, yhteiskuntatieteet ja teknologiat.
- Interaktiivisuus ja AI: Hyödynnetään tekoälyä ja algoritmeja tieteen refleksiivisyyden ja päätöksenteon tukena.
5. Science II:n vieminen peruskysymyksiin
Science II:n tavoitteena on palata tieteen peruskysymyksiin ja määrittää ne uudelleen metasysteemisestä näkökulmasta:
| Peruskysymys | Science II:n vastaus |
|---|---|
| Mitä on symboli? | Tiede vaatii uuden semiotiikan ja systeemisen formaalin kielen. |
| Mitä on kieli? | Tieteen kommunikaatiomallit on päivitettävä ja integroitava eri alojen terminologiat. |
| Mitä on Turingin kone? | Tieteen algoritmista ja laskennallista rakennetta on kehitettävä. |
| Mitä on semiotiikka? | Tiedon ja merkityksen muodostuminen on ymmärrettävä systeemisesti. |
| Mitä on vuorovaikutus? | Tiede tarvitsee refleksiivisen ja systeemisen kommunikaatiotavan. |
Science II voi uudelleenmääritellä tieteen, jos se pystyy muodostamaan globaalin käsityksen tiedosta, joka ei perustu vain nykyisiin institutionaalisiin rakenteisiin vaan tiedon systeemiseen ytimeen.
Johtopäätökset ja toimenpiteet
Science II on jo vahvasti systeeminen, mutta sen seuraava askel on systematisoida se entistä tarkemmin. Tämä onnistuu seuraavilla strategioilla:
- Hyödynnetään metasysteemistä mallia Science II:n rakenteen selkeyttämiseksi.
- Kehitetään formaali systeeminen kieli, joka tukee tieteen refleksiivistä rakennetta.
- Yhdistetään Science II Kaikenteoriaan ja luodaan matemaattinen ja looginen perusta kestävälle kehitykselle.
- Määritellään tiedon semiotiikka ja systeeminen merkitys tieteen uudelleenrakentamiseksi.
- Otetaan käyttöön AI ja algoritmiset työkalut tukemaan tieteellistä päätöksentekoa.
Science II:sta voi tulla tieteen uuden sukupolven perusta, mutta sen muotoilu vaatii systemaattista formalismia, semiotiikan ja vuorovaikutuksen syvällistä ymmärrystä sekä metasysteemistä ajattelua, jotta se voi todella toimia tieteen uudistamisen välineenä.