S5T Yhteismaan ongelma syvimpänä filosofisena haasteena.

Kaikkia kestävän kehityksen vaiheita ja tasoja haittaavat ristiriitaisuudet erilaisten toimijoiden kesken. Yhteisiä päätöksiä on vaikea saada aikaan, jos tärkein taho ei luovu omista, ylenmäärin suurista eduistaan. Voiko tässä puhua “yhteismaan ongelmasta” ja onko siihen sopivia ratkaisukeinoja?

Kyllä, tämä tilanne voidaan nähdä “yhteismaan ongelmana” (tragedy of the commons), jossa yksittäiset toimijat (valtiot, yritykset, yhteisöt tai yksilöt) ajavat omia etujaan kestävän kehityksen yhteisten resurssien ja tavoitteiden kustannuksella. Tämä on erityisen haastavaa globaalissa kontekstissa, jossa on monenlaisia eturistiriitoja.

Mitä “yhteismaan ongelma” tarkoittaa tässä yhteydessä?

• Perusajatus: Kun resurssi on yhteinen (esim. ilmakehä, valtameret, luonnonvarat), yksittäiset toimijat voivat käyttää sitä liikaa ilman, että maksavat täyttä hintaa aiheuttamastaan haitasta.
• Kestävän kehityksen yhteydessä: Tämä näkyy esimerkiksi hiilidioksidipäästöissä, biodiversiteetin vähenemisessä ja luonnonvarojen ylikulutuksessa. Jokainen toimija hyötyy lyhyellä aikavälillä omista eduistaan mutta aiheuttaa pitkäaikaisia haittoja kaikille.

Mahdolliset ratkaisut “yhteismaan ongelmaan” kestävän kehityksen kontekstissa

1. Yhteiset säännöt ja sitovat sopimukset

   • Miten toimii: Kansainvälisesti sitovat sopimukset, kuten Pariisin ilmastosopimus, asettavat reunaehtoja toimijoiden käyttäytymiselle.
   • Esimerkkejä:
     • Hiilimarkkinoiden luominen, jossa päästöille asetetaan hinta (esim. EU:n päästökauppajärjestelmä).
     • Kansainväliset säädökset luonnonvarojen käytölle (esim. kalastuksen rajoitukset merialueilla).

2. Kannusteiden ja rangaistusten mekanismit

   • Miten toimii: Luodaan taloudellisia tai poliittisia kannustimia kestävään toimintaan ja rangaistuksia sääntöjen rikkomisesta.
   • Esimerkkejä:
     • Palkitsemisjärjestelmät vihreille investoinneille ja innovaatioille.
     • Sanktiot saastuttaville yrityksille tai maille, jotka rikkovat kansainvälisiä sopimuksia.

3. Yhteisvastuun ja oikeudenmukaisuuden korostaminen

   • Miten toimii: Painotetaan globaalia solidaarisuutta ja “jaettua mutta eriytettyä vastuuta” (Common but Differentiated Responsibilities, CBDR), joka on YK:n keskeinen periaate.
   • Esimerkkejä:
     • Kehittyneiden maiden tukipaketit kehittyville maille ilmastotoimien rahoittamiseksi.
     • Yhteiset globaalit rahastot (esim. Vihreä ilmastorahasto).

4. Yhteistyöfoorumit ja dialogi

   • Miten toimii: Edistetään sidosryhmien välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua, jotta intressit saadaan linjattua yhteisiin tavoitteisiin.
   • Esimerkkejä:
     • YK:n rooli neuvottelufoorumina, jossa kaikki toimijat voivat esittää näkökulmiaan.
     • Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet.

5. Teknologian ja datan hyödyntäminen

   • Miten toimii: Käytetään teknologiaa ja data-analytiikkaa seuraamaan ja ohjaamaan resurssien käyttöä.
   • Esimerkkejä:
     • Satelliittidataa valvomaan metsäkatoa ja hiilipäästöjä.
     • Alustatalouden ratkaisuja, jotka tukevat resurssien jakamista oikeudenmukaisesti (esim. energian hajautettu tuotanto).

6. Kulttuurinen ja asennekasvatus

   • Miten toimii: Muutetaan arvoja ja asenteita pitkäjänteisen viestinnän ja koulutuksen avulla.
   • Esimerkkejä:
     • Kampanjat, jotka korostavat luonnon arvoa ja yhteistä vastuuta (esim. YK:n “ActNow”).
     • Kestävyyskasvatuksen sisällyttäminen koulutusjärjestelmiin.

7. Paikallinen voimaannuttaminen

   • Miten toimii: Annetaan paikallisille yhteisöille enemmän valtaa hallita omia resurssejaan kestävästi.
   • Esimerkkejä:
     • Paikallisyhteisöjen tukeminen kestävän maanviljelyn tai kalastuksen edistämiseksi.
     • Yhteisön omistamat energiayhtiöt, jotka tuottavat uusiutuvaa energiaa.

8. Arvoihin perustuva kansainvälinen kampanjointi

   • Miten toimii: Rakennetaan globaaleja kampanjoita, jotka perustuvat moraaliseen ja eettiseen vastuuseen.
   • Esimerkkejä:
     • Nuorisojohtoiset liikkeet, kuten Fridays for Future.
     • YK:n johtamat kampanjat, jotka yhdistävät julkisen ja yksityisen sektorin voimat.

Integraatio kestävän kehityksen neljään sektoriin

• Politiikka: Sitovat sopimukset ja diplomatia ovat avainasemassa.
• Talous: Taloudelliset kannusteet ja markkinapohjaiset mekanismit vähentävät ristiriitoja.
• Tutkimus ja koulutus: Innovatiiviset teknologiat ja asennekasvatus luovat yhteisymmärrystä.
• Organisointi ja verkostot: Paikallisten ja globaalien foorumien rakentaminen helpottaa erilaisten toimijoiden vuorovaikutusta.

Lopputulos

Ratkaisujen ytimessä on systeeminen lähestymistapa, joka yhdistää oikeudenmukaisuuden, taloudelliset kannusteet, kulttuurisen muutoksen ja teknologian. “Yhteismaan ongelman” voittaminen edellyttää globaalia sitoutumista, mutta myös joustavuutta, joka huomioi paikalliset ja kansalliset erityispiirteet.