Tämä sivu esittelee tieteen näkemyksiä erittäin laajasta horistontista, ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen tähdäten, systeemitieteen kompetenssilla. Kuvassa olen vierailemassa Kopernikuksen kotimuseossa modernin tieteen keksijän kunniaksi. Hän on esikuvani urheudessa edistää asiaansa.

Alla olevat podcastit on nauhoitettu suoraan ChatGPT-dialogeista.

Alla erittelyt jokaisen näkökulman tarkoituksista ja tarkennuksista AI:n mukaan. Nauhoitusten keskellä voi olla taukoja (max 10 sek) ChatGPT:n latausviiveistä johtuen (kannattaa aina kuunnella loppuun asti jos aihe on kiinnostava).

Mutta jos haluat katsoa kehittyneimmän version kokoanalyysin tieteen isosta kuvasta eli käsitteellisestä arkkitehtuurista (26 min podcast), se löytyy tästä:

Kuusi laajaa näkökulmaa tieteenteon modernisoimiseen

Metatiede käsittelee tiedettä “opinaloina” (metadiscipline), joilla on yhteisiä ominaisuuksia. Myös tekoäly, ekosysteemit ja kaikki käsitteelliset kokonaisuudet voidaan nähdä erikseen rajattavina osaamisalueina, joille muodostuu rajapinnat ja sisäinen toimintamalli. Metatiedettä edistävät Stanfordin yliopisto aktiivisimpana sekä eurooppalaiset MetaResearch – tutkimuskeskukset. Kehitys on vasta alussa, ja tekoäly sopii mainiosti tukemaan sitä.

Supertiede on käsitys vuorovaikutusten ymmärtämisestä, saanut alkunsa jo antiikin aikoina, ja muuntui hallinnon ohjauksen tieteen kautta tutkimaan ihmistä ja konetta systeemisinä olioina. Kybernetiikka on suurten selitysten ja tutkimusten metatiedettä, jonka sanastoon kuuluvat emergenssi, vipuvaikutukset, eksponentiaalinen kasvu ja systeeminen romahdus. Siinä kun fysiikka tutkii perusvoimia, systeemitiede kybernetiikan kautta tutkii selittäviä tekijöitä kaikilla aloilla, samaan tapaan kuin kemian reaktioita selitetään endo- ja eksogeenisillä tekijöillä.

Kybernetiikka on päätutkimusaiheena jäänyt sivuraiteille, mutta sen vaikutus nykyteknologiassa näkyy kaikkialla, muun muassa kymmenissä autojen ratkaisuissa ja kaikessa elektroniikassa satelliiteista pieniin antureihin.

Universaali kybernetiikka on vielä jäänyt keksimättä, mutta metakybernetiikka on askel siihen suuntaan.

Suunnittelutiede on IT-alalta alkanut opinala, metatiede, tutkimaan kuinka artefaktoja voi luoda teoreettisesti, että saadaan hallittuja ratkaisuja aikaan. Se on monialainen näkökulma, jota palveluekosysteemimme monipuolistaminen ruokkii nopeasti muuttuvilla tarpeillaan.

Suunnittelutiede on hyödyllinen aihe oppia jokaisen, joka on mullistamassa yhteiskuntamme rakenteita esimerkiksi tekoälyn ja automaation muodossa.

Teknologia on tieteen kumppani tukemassa parasta tapaa parantaa yhteiskunnan hyvinvointia. Tosin molemmilla on myös kääntöpuolensa, niitä voi käyttää väärin.

Parhaimmillaan tiede on julkista ja pystyy vaikuttamaan teknologiakehityksen etiikkaan ja tarveharkintaan, mutta jos tiede on liikaa sirpaloitunutta, sillä ei olekaan vaikutusta käytännön elämään, mikä lisää riskejä isojen yritysjättien murtautuessa päätöksentekijöiden tontille, jopa tiederahoittajaksi.

Parhaat IT-jätit ovat syntyneet yliopistojen tutkimusohjelmien kautta. Tieteen ja teknologian symbioosia tässä kirjassa konkretisoidaan droonit aiheena.

Innovointi on ideoiden kirkastamista, keksintöjen hyödyntämistä ja palveluitten tehostamista. Se saa kirkkaimmillaan alkunsa tieteestä, jopa perustutkimuksesta. Systeemitiede sopii kaikkein parhaiten ideointia edistäväksi punaiseksi langaksi, toimintojen jäsentäjäksi ja suuren kuvan luojaksi.

Systeemitieteen muodossa on kehitetty 50 vuodessa joukko metodiikkoja ja teorioita, joiden mukaan voidaan analysoida kohdealuetta ongelmineen ja haasteineen tulevaisuuteen tähdäten, suunnitella reflektiivisesti, myydä ideoita sidosryhmille, kehittää diagnostiikkaa ja kestäviä ratkaisuja, systeemejä, jotka eivät romahda. Tätä tietämystä ei tunneta (tietääkseni) poliittisilla sektoreilla, eikä yrityselämässäkään, koska kiire estää ihmisiä paneutumasta periaatteellisiin toimintatapoihin, tietämättä sitä, että kiire ja kaaos tuottavat yleensä vain epäonnistuneita ratkaisuja.

Kaikenteoria on Ekin kirjasarjan ehdoton helmi, oikea kingi. Se on viiden vuoden metatiede- ja supertiede-vaiheen huipentuma selittämään mitä tieteellinen ajattelu on, palasteltuna tieteenkäsitteiden eli metatieteitten kautta ajattelun tasoihin, joissa perustutkimus ja soveltava tutkimus ovat mukana alimmilla tasoillaan, mutta nyt niin vankasti uudistettuna ChatGPT:n ehdotusten mukaan, että niistä on tullut tarinoina, skeemoja ja narratiiveja kuvata evoluution ja maailmanjärjestyksen välinen reitti yli 100 systeemisellä mallilla, joita jokaisen tutkijan tulisi tuntea.

Kaikenteoriakirja määrittelee myös maailmankuvan käsitteenä, otettuaan mallia Principia Cybernetica Web – hankkeen edeltäjästään 30 vuoden takaa. Maailma on tässä ajassa muuttunut erittäin paljon: Internet, some, poliittinen epävakaus ja kriisit lukuisilla aloilla ja alueilla maailmanlaajuisesti.

Kirjan arkkitehtuuri alkaa kosmisesta holismista ja filosofiatason kautta tarkentuu mallintamisen käsitetasolle. On tärkeää erottaa nämä tasot ennen perustutkimusta, koska ajattelun tapa niissä on ratkaisevasti erilainen ja tärkeintä aina olisi, että perusteet ovat kunnossa, ennen kuin konkreettisempia, isoja ratkaisuja aletaan tekemään. Jokainen arkkitehtuuri esitetään semiotiikan kolmion muodossa tarkentuvana infinite semiotics – ketjuna, joka opettaa ajattelemaan syvällisesti välivaiheiden kautta jatkumona, jota voisi kyberneettisesti muuttaa ja ohjata tilanteen mukaan.

Koko kirjasarja on syntynyt tietyn kauneusihanteen innoittamana, noudattaen samantapaisia ohjeita, mitä monet suuret filosofit ovat esittäneet. Myös logiikan ja mallintamisen tutkijat sekä ohjelmistoalan käytännön opit ovat olleet oppaina valita periaatteita, jotka parhaiten palvelisivat tulevaisuuden tiedettä ja sitä kautta luonnon tilaa ja ihmisten hyvinvointia.