Systeemiajattelun merkitys tulee esille tuossa IBM:n kehittämässä kaaviossa (David Jingin kalvo), joka kuvaa USA:n yhteiskuntarakenteen osineen, arvoineen ja yhteyksineen.
Hallitseeko tuota kokonaisuutta kukaan?
Välillä maassa ollaan kaatamassa terveydenhoitouudistusta, väliin talousjärjestelmä ja pankkisektori ovat romahtamassa, poliittinen järjestelmä on mennyt kehnompaan suuntaan; toisinaan sähkötuotanto lakkoilee osavaltioissa jne.
Seuraavaksi presidentiksi tulee Clinton tai Trump, mutta kumpikaan ei saa varauksetonta kannatusta ja hänen persoonansa saattaa saada mullistuksia aikaan. Yksityisellä sektorilla on merkittävä rooli kaikessa ja se monimutkaistaa systeemien välistä kehittämistä.
Systeemien hyvinvoinnin arviointi
Kokonaisuus toimii parhaiten kun osat ovat keskenään sopusoinnussa ja suhde ympäristöön on kunnossa. Silti laajassa systeemissä on vastakkaisia näkökulmia, kilpailua, kriisejä ja pulaa resursseista sekä kapeikkoja.
Maailmanlaajuinen lennonvarausjärjestelmä on mainio esimerkki laajasta kokonaisuudesta, joka on saatu toimimaan sekuntitasolla synkronoidusti yhteen. Sillä alalla ei ole ollut poliittisia intohimoja sotkemassa kuviota ja kilpailijatkin ovat hintoineen ja toimitusehtoineen liittoutuneet yhteen.
Jos alettaisiin laskemaan kuinka paljon USA:ssa syntyy haitallisia sivuvaikutuksia eri alojen systeemeistä, päädyttäisiin varmaan isoon lukuun, ehkä 10-30% kustannuksista menee hukkaan: pilaantunut ruoka, materiaalihävikki, käyttämätön energia, epäonnistuneet matkat ja palaverit, sairaudenhoito epäterveistä elintavoista johtuen, turvallisuuteen kuluvat aiheettomatkin kulut, sotiminen, rikki menevät laitteet jne. Lista on loputon. Näennäisen tehokkaasti toimiva yhteiskunta voikin olla oikea tuhlari.