2020-luvun isoimmat haasteet pistävät ajattelemaan kehitystä: parodiaa ja utopiaa, joiden välille tulevaisuus sijoittuisi kansalaisen ja valtioiden suhteen.
Katso samasta aiheesta video: https://metayliopisto.fi/systeemiajattelun-paradigmaattinen-merkitys-reduktionistinen-ja-systeeminen-maailmankuva-video/
Ilmaisuvoimaisen ja helposti ymmärrettävän tulevaisuuden metaforan saisi aikaan monista peleistä, koska niissä voi dramaattisesti voittaa, tai hävitä raskaimman kautta. Monopolissa menettää kaiken varallisuutensa, mutta Afrikan tähti (Kari Mannerla) on vielä synkempi, sillä se on peräisin ajalta ennen Afrikan maiden itsenäistymistä, joten varmuudella silloin turvaa ei mistään ole saanut miltään taholta, jos ongelmiin on joutunut. Äärimuodossaan reduktionistinen kulttuuri on lähellä sitä, että turvamuotoja ei ole.
“Everything is a system“. Metayliopiston periaatteilla mistä tahansa aiheesta voi tehdä systeemisen mallin, lähteä ihmettelemään, parantelemaan ja korjaamaan.
Afrikantähti – pelistä käsitteellinen malli. Parodia reduktionismista.
Systeemiajattelijat puhuvat usein reduktionismista, kun taas yhteiskuntatieteilijät puhuvat ääriliberalismista ja muista ääriliikkeistä kuten diktatuurit, joiden jäljiltä yhteiskunta voi raunioitua ja muuttua valtajärjestöjen ja rikollisten pelikentäksi. Kuvassa on kahdeksan tietokenttää, joista jokaiseen on valittu ilmiön kuvaus sekä tila, joka on joko syynä ilmiöön tai sen seuraus. Tiloja tässä ovat näköalaton tulevaisuus, yhteiskunnan aliarvostus, ympäristökriisi jne. Yhteiskunnan korjaantumiseen tarvitaan arvojen muutos (alin kohta).
Esim. Etelä-Amerikan monet valtiot joutuivat 2000-luvulla suuriin vaikeuksiin korruptoituneen hallinnon ja huumeongelmien takia. Niissä pelataan siis tuota karua peliä “livenä” joka päivä.
Systeeminen malli parodiasta ja utopiasta
Halusin demonstroida systeemiajattelua löytääkseni parhaan tieteeseen perustuvan vaihtoehdon, jolle luvassa olisi vain positiivista kehitystä. Luonnosta löytyy sille teorioita ja esimerkkejä elävästä elämästä.
Hallittu kasvu on positiivisin kasvun metafora.
Jo 1970-luvulla todettiin (kuvan teksti) luonnonvarojen rajallisuus hallitsemattoman kasvun seurauksena. Sen vastakohtana on tietenkin hallittu kasvu, ja varsinkin sellaisessa muodossa, joka lisää yhteiskunnan tai luonnon elinvoimaa entisestään. Esimerkiksi puiden istuttaminen on nähty erinomaiseksi strategiaksi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.
Tämä teksti ei mene pidemmälle maailmanpelastuksen saralla, mutta kuvasta voi nähdä kuinka itse kukin pääsisi kehittämään ajattelun taitojaan, jotta pääsisimme julmasta ja karusta reduktionistisesta kulttuurista ja politiikasta vähitellen irti.
Kuvan kahdeksan osa-aluetta ovat ylemmän kuvan alueiden vastineita. Parodiassa kaikki tehdään päin honkia, kun taas utopiassa pyritään maksimaalisen hyvään suoritukseen.
Jos tavoitteeksi otetaan esimerkiksi ilmastonmuutoshanke, silloin ehdottomasti pitäisi alkaa kokonaisuuden arvioinnista (ns. Kaikenteoria), joka palautteineen päätyisi filosofiaan, jossa eri osapuolet yhdessä ja avoimesti kokevat saavansa toisistaan hyötyä, iloa ja elinvoimaa. Utopiassa se onnistuu, ja tiede tukee tällaista ajattelua kyberneettisillä, systeemisillä johtamismenetelmillään.
Metayliopiston Kaikenteoria – projekti jatkuu loppuvuoden 2023. Näissä merkeissä!