Tosiasioiden tunnistamisesta kirjoittamaan uusinta tekoälyä
Viime vuosina Suomeen levinnyt ajatus tekoälyn menestysaskelista pelkistyi melko nopeasti syväoppimisen periaatteeseen (myös koneoppiminen), joka tunnetaan tekoälyn aaltona numero 2. Siitä on tässä blogissa kerrottu useaan otteeseen.
Idean supistuminen on kieltämättä johtanut kielteisiin reaktioihin “toisinajattelijoita” kohtaan. Metayliopisto edistää vastuullisena tekoälynä rajattua näkökulmaa, jolle avautuu aivan uudentyyppiset mahdollisuudet edistää yhteiskuntakehitystä. PWC on nähnyt tämän ajan tulevan joskus 2040-luvulla.
Kirjasarjan kolmas on Vastuullisen tekoälyn ohjelmointi
Ihannekirja avasi tämän paradigman pohdinnan ja Paradigmakirja löysi kognitiiviset mallit, jotka siihen parhaiten sopisivat. Tämä Ohjelmointikirja kuvaa keskeisimmät teoriat (tieteenfilosofia, kognitiotiede ja IT-ala) mahdollistamaan yhteiskunnan mallintamisen niin, että tueksi saadaan hermeneutiikka, holarkia, systeemitiede yleisesti, oppimisen teoriat ja IT-alan ydin eli tietojärjestelmätiede. Se on hyvin monipuolinen teoriasetti. Yhdessäkään yliopistossa ei näitä kaikkia opeteta systemaattisesti sovelluskehitystä edistääkseen.
Mainittakoon, että Stanfordin yliopistolla on yhdeksän eri tiedekuntaa yhdistävä kyberneettinen ydin, Symbolic Systems, jossa on paljon samaa kuin tällä Metayliopiston periaatteella. Molemmat etsivät eri tietomuotojen välistä synergiaa.
Kirjan merkityksestä ja sisällöstä suhteessa koko paradigmaan
Avoimuus ja rajattomuus luovat tekoälyn ohjelmoinnille puitteet!
Ohjelmoinnin merkitystä ei pidä koskaan unohtaa tuotettaessa tekoälyä. Usein se on kriittisin lenkki ketjussa. Kaikissa tapauksissa ohjelma on se “kannenalainen maailma”, missä äly kehittyy.
Vastuullisen tekoälyn kirjasarja esittelee vuorotellen tärkeimmät aspektit (näkökulmat) vastuulliseen paradigmaan liittyen. Ohjelmointikirja ideoi onnistumisten filosofian, kuinka saavuttaa yhteiskunnassa tasapaino. Se perustuu kahdeksaan moduliin ja tietämyksen esittämiseen 10 kehän avulla. Tekoälyä on nousu kehältä toiselle. Niiden merkitystä on kuvattu Paradigmakirjassa. Jokaiselle modulille kuvataan tarkoitus sekä ohjelmointirajapinta.
Paljon puhutut syväoppiminen ja koneoppiminen rajoittuvat kirjan kehiin 1-2, joten ylemmät tasot 3 – 10 ovat uusinta uutta, ehdotuksia tulevaisuuden menestystekijöiksi. Sana “kehä” viittaa hermeneutiikkaan (hermeneutic circle). Ne ovat käsitemalleina ohjelmoitavissa, meta-tasolla jo tänään.
Onnistumisten ohjelmoinnista muodostuu uusi tapa eritellä IT-alasta juuri siihen sopivat piirteet. Se toimivuudesta vastaa päättelykone ja huolella valitut arkkitehtuurimallit, mutta myös todistamisen teorioiden laaja joukko sopii tulkitsemaan tekoälyn luotettavuutta, mikä on ollut tähänastisten tekoälysovellusten merkittävä puute (potilasdiagnostiikka yms).
Vastuullisen tekoälyn idea on massiivinen, kunnianhimoinen hanke määritellä tulevaisuuden IT-teknologia yhteinäisenä käsitemallina. Se kehittyy videoita ja kirjoja tuotettaessa. Kirjasarja huipentuu aikanaan singulariteettiin.