Pelittääkö tulevaisuuden tutkimus Suomessa ja maailmanlaajuisesti?

Jokainen systeemien teoriasta ja säätöteoriasta vähänkään tietävä muistaa, että systeemillä tulee olla asetusarvo, johon se vertaa mittausta ja palautetta ja sitä kautta se kykeee organisoitumaan tulevaisuutta vastaavaan tilanteeseen.

Itseorganisoituminen, oppiminen, aikasarjamenetelmät, ennakointi ja sulautuminen ympäristöönsä ovat jaloja taitoja. Niitä kuvataan kybernetiikassa neljänä eri tasona. Tulevaisuuden ymmärtäminen on viable-mallissa liitetty älykkyyteen, koska se vaatii monialaisuutta, objektiivisuuttakin sekä ympäristön mallintamisen taitoja. Se on siis lähellä tieteen perustarkoitusta: tulevan todellisuuden ymmärtämistä.

Miten Suomessa tämä iso haaste on hoidettu? Entä maailmanlaajuisesti?

Maailma on täynnä kaaosmaista ennustusta taisteluista ja herruuksista

Nyt on käynytkin niin, että mopo on karannut käsistä niiltä, joiden pitäisi päättää tulevaisuustiedon aikaan saamisesta.Ihminen ei hallitse tietoa!

Älykkyyden lisääntymisen sijasta yhä enemmän älyttömyyksiä ilmestyy mediaan. Esimerkkinä Talouselämä-lehden tämänpäiväinen  (7.9.2017) artikkeli  kertoo tekoälystä. Siinä Elon Musk väittää, että tekoäly johtaa kolmanteen maailmansotaan ja Vladimir Putin vastaavasti veikkaa, että tekoälyn voittaja saa jatkossa maailmanherruuden. Kuinka paljon testosteronia onkaan ilmassa älykkyyden sijasta?

Suomen tilanne, onko se surkea vai tyydyttävä?

Suomessa on Tulevaisuuden Tutkimuskeskus, mutta se on yhden yliopiston yhden tiedekunnan (vielä Kauppakorkeakoulu, joka on kaikkein subjektiivisin) haaraosasto, jonka henkilöstö kapea-alaisia ekonomisteja/yhteiskuntatietelijöitä. Taustastaan huolimatta tekevät ennusteita robotiikasta ja IT-alasta ja digitalisaatiosta, mikä tietysti saattaa johtaa mielivaltaisiin tuloksiin. Niinpä tämä TuTu helposti ruokkii ”tekoälynmaailmanherruuskuvitelmia”, mikä on vahingoksi valtiolle ja veronmaksajille.

Miten Suomen valtio on päästänyt tämän tärkeän tutkimuksen alan näin kehnoon tilaan?

VASTAUS: Ministerien maailmankuva on staattinen. He luulevat, että maailma on asiantuntijoiden hallussa (unidisciplinary: jokaisella maisterilla oma rooli –> byrokratia). Käsitystä aidosta monialaisuudesta ei ole kellään. Olen yrittänyt monipuolistaa päättäjien käsityksiä, mutta kieltäytyvät kaikesta: että minussa olisi vika. Eihän systeemiajattelun tarjoaminen yhteiskuntakehitykseen ole sen heikentämistä, vaan vahvistamista.

Jokainen katsoja voi olla näistä montaa mieltä. Siitä syystä on Pelittääkö – sarja. Se on kriittinen, mutta asiallinen.

Viisaus on opintojen äiti

Suomen kovaäänisin tulevaisuuden tutkija ei kannusta minua yhteistyöhön. Hän suuntaisi minun energiani paperin kirjoittamiseen englanniksi ulkomaille, pois suomalaisesta arjesta. Eikö ongelmat pidä ratkaista siellä missä ne ovat syntyneet ja todennettavissa? Suomeen on parempi panostaa huippuosaamisella, eikä Merkelin porukoille!

Itse suosittaisin (Hannibal ante portas-tyyliin), että Suomeen perustettaisiin Tiede-/teknologiaministeriö (Suomen äly) kehittämään tulevaisuuskäsitystä suuntana parempi tulevaisuus ja jätettäisiin suuri huomio staattisista rakenteista vähemmälle. Näin saataisiin tiedekin kukoistukseen ja maa menestymään.