Ohjelmisto-ongelmien formulointi ja ratkaisu: Päättelytekniikka vikojen eliminointiin

Miten IT-ala voisi kehittyä dynaamisesti joukkoistamisen ja tutkimuksen keinoin?

Oheisesta kuvasta klikkaamalla aukeaa kirjani vuodelta 2011, joka geneerisellä tavalla opastaa etsimään koodista vikoja ja korjaamaan ne; osittain myös todistamaan sitä oikeelliseksi.

Yritin markkinoida ideaa Suomessa Nokiallekin, mutta johtoryhmänsä ei ymmärtänyt holistisen tietämyksen lisäämisen tarvetta, koska olisivat halunneet sen sijaan tuoreelta IT-alan tohtorilta kapea-alaista niche-tuotetta, minkä avulla Nokia lisätä omaa tarjontaansa maailmanlaajuisille tietoliikennemarkkinoille. Ajattelutapa tietysti sekin!

Yliopistolaitos ei silloin ymmärtänyt teknologiaa eikä kansallisen IT-infran kehittämisen tarvetta

Yliopistojen tehtävänä nykyisin on tehtailla tuloksia: opinnäytteitä ja rahoitettuja projekteja. Se kapeuttaa korkeakoululaitoksen valmiuksia ymmärtää muuta kuin valmiiksi rahoitettua prosessia, jolla on jo tunnetta begin – end — logiikka. Siksi mikään yliopisto ei ollut kiinnostunut ongelmanratkaisun automatisoinnin kehittämisestä, vaikka monissa muissa tiedekunnissa asiaa on edistetty kymmenet vuodet kirjallisella tasolla, pääsemättä integroimaan tietämystä kansallisen tason menestykseksi.

On surullista ja käsittämätöntä miten suoranuottinen ja yksipuolinen on toiminnan logiikka sekä yksityisellä, että julkisella puolella vieläpä koulutussektori huomioiden.

Systemaattisen kehittämisen ja kehittymisen konsepti: Crowdsourcing

Jos ihmiskunta olisi viisas, se yhdistäisi tämäntyyppisiä tarpeita eri teknologioita ja erilaisia haasteita koskien, ja panostaisi sellaisiin resursseihin, jotka tuottaisivat yhteistä hyvää; sen sijaan, että vastavalmistuneet kaverit tuhertelevat ohjelmistovikojen kanssa ymmärtämättä alaansa  ja asiakkaiden haasteita.

Tottakai ohjelmistoalaa pitäisi kehittää samaan tapaan kuin esim. Human Genome – hankkeessa onnistuttiin selvittämään ihmisen geenikartta ja sitä kautta ratkaisuja vaarallisiin tauteihin ja moniin terveyttä koskeviin ongelmiin.

Kilpailuyhteiskunta ja jatkuvan kasvun politiikka aiheuttavat itse asiassa käpristymisen tasolle, missä yksityiset toimijat virheineen jättävät käyttäjät ja asiakkaat pahaan pulaan, eikä se taantuminen herätä huomiota ja kiinnosta muita kuin systeemiajattelijoita korkeintaan.

Kirjan idean systeeminen kehittäminen

Metayliopiston keinoin ja esitystavoin kirjasta voisi tehdä geneerisen, visuaalisen perusversion sekä paikannusohjeita kaikkiin mahdollisiin arkkitehtuureihin ja ympäristöihin, mistä saattaisi tulla menestyksekästä liiketoimintaa: asiakkaana koko maailman softateollisuus.

Tämä ei onnistu, jos sijoittajat, professorit, ”partnerit” ja kollegat kykenevät vain lyhytnäköiseen opportunistiseen ajatteluun, missä asiakasta vedätetään kertakäyttöisillä ratkaisuilla.

Kysymys on paradigmasta, mitä Metayliopisto edistää tässä videoblogissa sekä kirjasarjalla, jonka nimenä on Vastuullinen tekoäly.

Oheinen kirja on ladattavissa ilmaiseksi täältä (siitä löytyy tietoa myös Holvissa).